Joulun sanomaa ja vähän muutakin

   "Joulun merkki on tähti, valo pimeydessä.Älä näe sitä ulkopuolellasi, vaan näe se loistamassa sisälläsi olevassa Taivaassa ja hyväksy se merkkinä siitä, että Kristuksen aika on tullut. Hän tulee eikä vaadi mitään. Hän ei pyydä keneltäkään minkäänlaisia uhrauksia. Hänen Läsnäolossaan koko uhrautumisen ajatus menettää täydellisesti merkityksensä. Sillä Hän on Jumalan asuinsija. Eikä sinun tarvitse tehdä muuta kuin kutsua sisään Hänet, Joka jo on siellä, toteamalla että Hänen asuinsijansa on Yksi ja että mikään Hänen Ykseydelleen vieras ajatus ei voi oleilla siellä Hänen kanssaan."
  Yllä oleva teksti on suora kirjoitus "Ihmeiden Oppikurssista".

   Olen asunut 13 vuotta nyt Suomessa Ruotsista paluumuuton jälkeen. Tähän saakka toinen lapsistani tai joskus molemmat ovat olleet jouluaaton luonani. Nyt tulee Joulu, jolloin kumpikaan ei tule luokseni jouluna.
  En missään nimessä tunne itseäni yksinäiseksi siitä huolimatta. Olen vilpittömästi iloinen, että haluavat viettää äitinsä luona Joulun.

    On hyvä hiljentyä itsekseen Joulun sanomaa tutkien. Aattona tosin on pyydetty siskon perheen luokse syömään. Minulle tulee Joulun tuoksu, kun kinkun aaton aattoiltana myöhään paistan uunissa. Aattona iltapäivällä kirkossa käynti ja joulusauna. Joululaulujen kuuntelu tietenkin.
  Useimmat meistä herkistyvät Joulun aikana ja mieli on hyvä.   Tulee mieleen joululaulun sanat:"Oi, jospa ihmisellä ois' joulu ainainen". Siinä mielessä, ettei se pahansuopaisuus ja ilkeys nostaisi päätään.
 Hieman kyllä mietityttää Juicen "Sika" laulun sanat kinkkua syödessä, että "ihminen on sitä, mitä syö".
  No, en anna sen tunnelmaa häiritä. Jos itselleen hyvän joulumielen saa jo ennen juhlaa, voi sitä tietenkin jakaa joulukorteilla ja tekstiviesteillä ystäville. Hyvää pitää kierrättää ja sillä tavoin laajentaa hyvää oloa. Pahaan pitäisi pystyä suhtautumaan välittämättä siitä ja "katsoa läpi sormien" ja sillä tavalla antaa itsensä kautta anteeksi. Yleensä ilkeys palautuu lähettäjälleen takaisin. Yleensä olemme kuitenkin alttiita ja haavoittuvaisia ja egomme pyrkii vahvistamaan itseään sanomalla sen "viimeisen sanan". Ei myöskään aina ole helppo ymmärtää, että "hyökkäykset" toista vastaan ovat "rakkauden pyyntöjä".

    Pysyttelemällä poissa ruuhkakaupoista välttää myös sen valtavan kaupallisuuden joulun tiimoilta. Jo kaksi kuukautta sitten kysyessäni miniältäni joululahjoista (heidän kahden poikansa) suhteen, tulin iloiseksi hänen vastauksestaan:Kiitos, ei mitään. Ja selitys, että pojilla on vaatteita tarpeeksi ja leluja liikaakin. Asia siltä osin selvä. Meidän aikuisten kesken on jo pari vuotta sitten lopetettu lahjojen vaihto.
 
     Lopuksi meille kaikille Hyvää ja Rauhaisaa Joulua!