Luulen, että meille kaikille muodostuu elämässä tiettyjä rutiineita. On päivärutiineita ja pitemmän aikavälin rutiineita. No, rutiinithan on tapoja jotka toistuvat ns.automaattisesti ilman suurempia ponnisteluja ja ajatuksia.
Mielestäni rutiinit luovat tiettyä turvallisuuden tunnetta. Niistä poikkeaminen jo vaatii jonkinlaista muutosta. Mitä pitempiaikainen rutiini on, sen vaikeampi on siitä luopua. Esimerkiksi työelämästä eläkkeelle tai ennenaikaiseläkkeelle siirtyminen on tosi iso juttu. Muistan lapsuuden kaverini päätöksen pari vuotta sitten. Hän oli 40 v. ollut saman työnantajan palveluksessa ja jahkaili muutaman vuoden ennenaikais eläkkeelle siirtymisestä. Kun oli viimein päätöksen tehnyt, soitti samana päivänä minulle melkein itku kurkussa päätöksestään. Se ratkaisun teko on vaikeinta.
Muodostuuko ajatusmaailmammekin tietyistä turvallisuuden tuntuisista rutiineista? Pelkäämmekö muuttaa ajatusmallejamme? Uuden kohtaaminen tuntuu joskus "pelottavalta".
Itselläni on ns.päivärutiinit. Työelämässä kun ei enää mukana ole, jää aikaa paljon pohdintaan ja mietiskelyyn. Joskus tulee jopa hieman turhautunut olo. Silloin on syytä hieman pysähtyä ja tarkkailla tuntemuksen perussyytä. Oman mielensä ja ajatustensa tarkkailu on hyvästä. Kun yrittää elää nykyhetkessä, huomaa että juuri nyt, tällä minuutilla minulta ei puutu mitään.
Kiitollisuus elämää ja kanssaihmisiä kohtaan on asia joka minun tulisi muistaa.
Käyn kerran viikossa kansalaisopiston piirissä, missä luemme ja keskustelemme henkisistä asioista. Se antaa tiettyä harmoniaa elämääni. En näe myöskään ristiriitaa siinä, että käyn myös tanssimassa. Kulttuuri tapahtumissa myös silloin tällöin. Viimeksi perjantaina Lahden Sibeliustalolla Anneli Sarin ja Amadeuksen yhteis esiintymisessä.
Onkohan minulle muodostunut rutiiniksi, että olen vielä E-kontaktin jäsenenä? No, sieltä ei pitempiaikaista suhdetta ole löytynyt. Hyviä ystäviä kuitenkin.( ovatkohan itsetuntoni kohottajia??). Onkohan minulle muodostunut rutiiniksi yksinoleminen? Olen asunut eron jälkeen yksin kauemmin kuin asuin avioliitossa. Ei yksinasuminen tarvitse tarkoittaa yksinäisyyttä. Kaikkihan on mielestämme kiinni. Tärkeintä olla tasapainossa itsensä kanssa. Vain sillä tavoin voin antaa myös muille jotain. Heijastammehan ja vedämme puoleemme sitä, mitä olemme sisimmässämme.
No, tässä tuli pitkästä aikaa kirjoiteltua jotain asiaa ja vierestäkin. Puhutaan "perisynneistä".
Mielestäni ainoa "perisynti" on laiskuus. Ts.tehdä muutoksia elämässään ja ajatusmaailmassaan jos tuntee tyytymättömyyttä.
Nyt täytyy lopettaa ja valmistautua keilaamaan ystävän kanssa.
Kukaan ei ole liian vanha avartamaan rajojaan: sisäistä maisemaansa.
Maija Paavilaisen kirjasta "Aurinkoenergiaa"
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Taistelu byrokratiaa vastaan
Luulempa, että useimmat meistä ovat jossakin elämänsä vaiheessa tunteneet voimattomuutta taistellessaan oikeuksistaan byrokratiaa vastaan. Se on henkisesti kuluttavaa ja joskus tuntuu taistelulta tuulimyllyjä vastaan.Minun taisteluni on jatkunut yli viisi vuotta. Nyt alkaa hieman tuntumaan siltä, että oikeudenmukaisuus toteutuu.
Olen työskennellyt parhaat työvuoteni ( 22 v.) Ruotsissa. Suomeen palasin v.1997 ja ns.pätkätöitä jaksoin tehdä vuoteen 2005. Minulla on aina ollut ongelmia selkäni kanssa.Olin mm.v.1984 8kk.yhtäjaksoisesti sairaslomalla selkävaivojeni takia. Silloin sain kertakorvauksena vakuutuksesta rahaa, koska tehtaanlääkäri totesi vamman johtuneen raskaasta työstäni.( apulaitteita asennettiin senjälkeen tietenkin).
v.2004 kirurgi-ortopedi totesi vammani olevan sitä luokkaa, että ehdotti työkyvyttömyyseläkettä. Se myönnettiin Suomessa alkavaksi 1.4.2005. Eläketurvakeskuksen kautta paperit menivät Ruotsiin. Senjälkeen olen "vääntänyt kättä" ruotsalaisten kanssa. Ensin kokonaan hylkäävä päätös. Valitusten jälkeen eläke myönnettiin alkavaksi 1.12.2005. Eläkkeen määrä vain oli väärä ja tietenkin minulle epäedullinen. Ruotsi oli sopivasti muuttanut sairauslakiaan v.2005. Eläkkeen määrää lasskettaessa sekoittivat myös Suomessa oleskelun ajn, joka pienensi kohtuuttomasti heidän maksamaansa määrää.
Alkoi valitusten ketju. Ruotsin sairaskassa-Läänin oikeus-Tukholman Kamarioikeus-Hallinto oikeus. Lisäksi valitukset tuli aina osoittaa edellisen oikeuslaitoksen kautta. Siinä yksityinen henkilö tuntee melkoista turhautuneisuutta. Tiedon ja avun hankkiminen on aika pitkälle oman tarmokkuuden varassa. Ylemmältä taholta "väsytystaktiikkaa".
Kaikella on tarkoituksensa ja minun pelastavaksi enkelikseni tuli henkilö, joka prosessin aikana työskenteli eläketurvakeskuksessa. Ainoa henkilö jolta sain asiallista tietoa. Hän ei työnsä puolesta voinut kuin antaa tietoja puhelimitse. Kun valitukseni oli menossa Ruotsissa korkeipaan oikeuslaitokseen,tuli edellämainittu henkilö henkilökohtaiseksi avustajakseni. Hän ei enää työskentele Eläturvakeskuksessa, joten nyt hän voi ottaa asian käsittelyn henkilökohtaisesti minua auttamalla. Hänen nimensä on Arja Iisakkala. On syytä mainita hänet, sillä hän on tehnyt uskomattoman työn, joka vaikuttaa tuhansien eläkkeensaajien oikeudenmukaiseen uudelleen laskentaan, jota Ruotsi parhaillaan suorittaa Eu-komissiolle tehdyn kantelun johdosta. Kyseessä olevalla ihmisellä on tietoa, oikeudenmukaisuustahtoa ja halu auttaa.
Kun Ruotsin oikeuslaitokset eivät muuttaneet Sairaskassan eläkelaskentapäätöstä, oli seuraava askel, kantelu Eu-komissioon Ruotsin toiminnasta. Komissio otti yhteyttä Ruotsin sairaskassaan. Ruotsin sairaskassa ei halunnut Eu-tuomioistuimeen josta olisi tullut sanktioita ja negatiivista julkisuutta. Viime viikolla sain tiedon, että Ruotsin sairaskassa on lupautunut laskemaan uusiksi kaikki v.2005 jälkeen Pohjoismaalaisille myönnetyt eläkkeet. Oikaisu tapahtuu kaikessa hiljaisuudessa, koska negatiivinen julkisuus ei ole hyvästä. Henkilö Arja Iisakkala on pelastava enkeli monien tuhansien henkilöiden oikeudenmukaisuuden saamiselle.
Itse satuin vain olemaan sitkeä ja halusin oikeudenmukaisuutta enkä luovuttanut. Korkeampi Voima johdattaa oikeat ihmiset oikeaan aikaan auttamaan.
En tiedä kuinka kauan heidän oikaisulaskelmansa kestävät. Pääasia, että oikeudenmukaisuus toteutuu ja Ruotsikin noudattaa Eu-säännöksiä kuten Suomi.
Pitkää tarinaa, mutta painavaa totuutta.
Olen työskennellyt parhaat työvuoteni ( 22 v.) Ruotsissa. Suomeen palasin v.1997 ja ns.pätkätöitä jaksoin tehdä vuoteen 2005. Minulla on aina ollut ongelmia selkäni kanssa.Olin mm.v.1984 8kk.yhtäjaksoisesti sairaslomalla selkävaivojeni takia. Silloin sain kertakorvauksena vakuutuksesta rahaa, koska tehtaanlääkäri totesi vamman johtuneen raskaasta työstäni.( apulaitteita asennettiin senjälkeen tietenkin).
v.2004 kirurgi-ortopedi totesi vammani olevan sitä luokkaa, että ehdotti työkyvyttömyyseläkettä. Se myönnettiin Suomessa alkavaksi 1.4.2005. Eläketurvakeskuksen kautta paperit menivät Ruotsiin. Senjälkeen olen "vääntänyt kättä" ruotsalaisten kanssa. Ensin kokonaan hylkäävä päätös. Valitusten jälkeen eläke myönnettiin alkavaksi 1.12.2005. Eläkkeen määrä vain oli väärä ja tietenkin minulle epäedullinen. Ruotsi oli sopivasti muuttanut sairauslakiaan v.2005. Eläkkeen määrää lasskettaessa sekoittivat myös Suomessa oleskelun ajn, joka pienensi kohtuuttomasti heidän maksamaansa määrää.
Alkoi valitusten ketju. Ruotsin sairaskassa-Läänin oikeus-Tukholman Kamarioikeus-Hallinto oikeus. Lisäksi valitukset tuli aina osoittaa edellisen oikeuslaitoksen kautta. Siinä yksityinen henkilö tuntee melkoista turhautuneisuutta. Tiedon ja avun hankkiminen on aika pitkälle oman tarmokkuuden varassa. Ylemmältä taholta "väsytystaktiikkaa".
Kaikella on tarkoituksensa ja minun pelastavaksi enkelikseni tuli henkilö, joka prosessin aikana työskenteli eläketurvakeskuksessa. Ainoa henkilö jolta sain asiallista tietoa. Hän ei työnsä puolesta voinut kuin antaa tietoja puhelimitse. Kun valitukseni oli menossa Ruotsissa korkeipaan oikeuslaitokseen,tuli edellämainittu henkilö henkilökohtaiseksi avustajakseni. Hän ei enää työskentele Eläturvakeskuksessa, joten nyt hän voi ottaa asian käsittelyn henkilökohtaisesti minua auttamalla. Hänen nimensä on Arja Iisakkala. On syytä mainita hänet, sillä hän on tehnyt uskomattoman työn, joka vaikuttaa tuhansien eläkkeensaajien oikeudenmukaiseen uudelleen laskentaan, jota Ruotsi parhaillaan suorittaa Eu-komissiolle tehdyn kantelun johdosta. Kyseessä olevalla ihmisellä on tietoa, oikeudenmukaisuustahtoa ja halu auttaa.
Kun Ruotsin oikeuslaitokset eivät muuttaneet Sairaskassan eläkelaskentapäätöstä, oli seuraava askel, kantelu Eu-komissioon Ruotsin toiminnasta. Komissio otti yhteyttä Ruotsin sairaskassaan. Ruotsin sairaskassa ei halunnut Eu-tuomioistuimeen josta olisi tullut sanktioita ja negatiivista julkisuutta. Viime viikolla sain tiedon, että Ruotsin sairaskassa on lupautunut laskemaan uusiksi kaikki v.2005 jälkeen Pohjoismaalaisille myönnetyt eläkkeet. Oikaisu tapahtuu kaikessa hiljaisuudessa, koska negatiivinen julkisuus ei ole hyvästä. Henkilö Arja Iisakkala on pelastava enkeli monien tuhansien henkilöiden oikeudenmukaisuuden saamiselle.
Itse satuin vain olemaan sitkeä ja halusin oikeudenmukaisuutta enkä luovuttanut. Korkeampi Voima johdattaa oikeat ihmiset oikeaan aikaan auttamaan.
En tiedä kuinka kauan heidän oikaisulaskelmansa kestävät. Pääasia, että oikeudenmukaisuus toteutuu ja Ruotsikin noudattaa Eu-säännöksiä kuten Suomi.
Pitkää tarinaa, mutta painavaa totuutta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)