maanantai 12. toukokuuta 2014

MIELEENJÄÄNYT ÄITIENPÄIVÄ

Syvässä unessa ollessani, kummeksun kun joku tönii varovasti minua olkapäästä. Raotan unisia silmiäni ja näen isosiskoni kasvot ja hän kysyy kuiskaten;Jaksanko nousta? Hetkessä muistan, että on äitienpäivän aaamu. Ponnahdan täysin hereillä varovasti vuoteestani, otan vaatteeni ja pujahdan tupaan pukeutumaan. Varovasti sentakia, että nukun isän ja äidin kanssa samassa kammarissa. Kaksi siskoani, toinen minua reilut kaksi vuotta vanhempi, toinen melkein viisi vuotta, nukkuvat eri huoneessa. Kello on vasta vähän yli neljä aamulla. Siskoni ovat jo tehneet hellaan tulen. Edellisiltana he olivat päättäneet, että äitienpäiväkahvit täytyy keittää aikaisin, koska vanhempamme ovat hyvin aamuvirkkuja ja minä tietenkin halusin olla touhussa mukana vaikka olinkin vasta 8-vuotias. Pian ison pirtin hella hohkaa lämpöä ja ilma täyttyy pannukahvin tuoksusta. Siskoni ovat luultavasti äidin avustuksella edellisenä päivänä leiponeet pullaa, kakkua ja pipareita. Siskoni järjestävät leivonnaisia tarjottimelle ja minä saan hellan luona tarkkailutehtävän, ettei kahvi kiehu yli pannun hellalle. Kun kahvi on valmista ja tarjotin asetettu tuvan pitkän pöydän aitin-ja isänkammarin puoleiseen päähän, asetumme seisomaan kiinniolevan kammarinoven taakse.Alamme laulamaan laulua "Äidin sydän". "Maan päällä paikka yksi on, niin pyhä armas verraton.." kaikuu heleästi lastensuistamme. Kammarista alkaa kuulua liikehdintää laulun aikana. Työnnämme oven auki ja huomaamme aidin ja isän nousseen istuviltaan kuuntelemaan lauluamme.Äidillä on silmät kosteina kun hän kiittää laulustamme ja "hyvän äitienpäivän" toivotuksistamme. Isämmekin on herkkä luonteeltaan ja kakistellen kurkkuaan kehuu lauluamme kauniiksi. Nostamme tarjottimen kammarin pienelle pöydälle, mistä äiti ulottuu sängyllä istuen nauttimaan tarjoilusta. Isäki, joka on jo pukeutunut, saa toisella sängyllä istuen nauttia lastensa antimista äidin seurana. Tunnelma on lämmin ja kodin yhteishenki huokuu joka nurkasta, ikkunanpielistä sekä akkunalla olevista kukista. Mieleni on tosi onnellinen juuri olemasssa olevassa hetkessä. Isä juo kahvinsa nopeammin ja kiiruhtaa hellan luokse. Hän täyttää kahvipannun vedellä ja kiehauttaa uudet kahvit. Tämä kahvi tulee hänen äidilleen. Isän äiti, mummomme, asuu samalla kylällä noin puolentoista kilometrin päässä kotoamme. Me lapset olemme saaneet luvan viedä kahvit mummolle. Minä nuorimpana pääsen ensi kertaa mukaan. Siskoni ovat vieneet kahvit mummolle jo aikaisempina vuosina. Kahvi on kaadettu pulloon, joka on kääritty sanomalehteen ja villasukka vedetty päälle eristeeksi. Kahvipullo, pullat ja piparit kassissa menemme ulos. Naapurista on lainattu toinen polkupyörä. Minä istun vanhemman siskoni pyörän tarakalle ja pitelen kassia huolellisesti sylissäni. Mummo asuu "akattoman" nuorimmaisen poikansa, setämme, kanssa kahden huoneen pienessä kodikkaassa "mökissä". Mökille saavuttuamme laulamme mummon ikkunan takana saman "Äidin sydän"-laulun. Setämme tulee laulun loputtua ovelle ja pyytää meidät sisälle. Menemme sisälle ja siskoni kattavat pöydän. Pian suoraryhtinen yli 80-vuotias mummomme astelee kauniis een kesämekkoon ja esiliinaan pukeutuneena paljain jaloin pöydän ääreen. Mummo kulkee paljain jaloin kotioloissa kesät talvet jopa puuseehen. Mummo kiittää silminnähden onnellisena laulustamme ja tulostamme. Kahvit ja pullat nautittuaan, istahtaa mummo keinutuoliin ja kaivaa piipun sekä JYMYtupakkatopan esiliinan taskusta. Kohta hän pölläyttelee tyytyväisenä harmaita savukiehkuroita piipustaan. Tämä teräsmummo on vaikeina pula-aikoina synnyttänyt 9 lasta. Lähdemme hyvällä mielellä mummon luota kotiamme kohti. Kylämme läpi kulkeva valtamaantie on sorapäällysteinen ja mutkainen. Tie myötäilee useissa kohtaa kylän halki virtaavaa jokea. Eräässä mutkaisessa kohdassa tie kulkee hyvin lähellä jokea. Kun istun siskoni pyörän tarakalla, on minulla aikaa tarkailla ympäristöä ja luontoa. Aurinko on jo kivunnut puiden latvojen yläpuolelle. Ilma tyyni ja täynnä alkukesän raikkaita tuoksuja. Linnut visertävät kauniisti ja iloisesti. Samassa huomaan kesän ensimmäisen pääskysen. Se lentää joen yllä iloisesti visertäen kiitostaan paluusta synnyinseudulleen. Tämä näky ja viserrys uppoutuu pienen pojan mieleen sanoinkuvaamattomalla onnentunteella. Se on huipennus koko aamun hyvälle tunteelle rakkaitten ja läheisten ihmisten seurassa. On tunne, että en ole kehossani siinä pyörän tarakalla. Mieleni ja minä olemme kaikkialla. Olen pääsky joka lentää, olen kesäntuoksuinen ilma jota hengitän ja en ole sidoksissa mihinkään. Minä olen yhteydessä kaikkeen. Olen kokemassa ykseyden rajatonta tuntemusta. TÄMÄ TUNTEMUS oli niin vahva, että se on säilynyt kirkkaana mielessäni lähes kuudenkymmenen vuoden ajan.