maanantai 20. joulukuuta 2010

Joulun sanomaa ja vähän muutakin

   "Joulun merkki on tähti, valo pimeydessä.Älä näe sitä ulkopuolellasi, vaan näe se loistamassa sisälläsi olevassa Taivaassa ja hyväksy se merkkinä siitä, että Kristuksen aika on tullut. Hän tulee eikä vaadi mitään. Hän ei pyydä keneltäkään minkäänlaisia uhrauksia. Hänen Läsnäolossaan koko uhrautumisen ajatus menettää täydellisesti merkityksensä. Sillä Hän on Jumalan asuinsija. Eikä sinun tarvitse tehdä muuta kuin kutsua sisään Hänet, Joka jo on siellä, toteamalla että Hänen asuinsijansa on Yksi ja että mikään Hänen Ykseydelleen vieras ajatus ei voi oleilla siellä Hänen kanssaan."
  Yllä oleva teksti on suora kirjoitus "Ihmeiden Oppikurssista".

   Olen asunut 13 vuotta nyt Suomessa Ruotsista paluumuuton jälkeen. Tähän saakka toinen lapsistani tai joskus molemmat ovat olleet jouluaaton luonani. Nyt tulee Joulu, jolloin kumpikaan ei tule luokseni jouluna.
  En missään nimessä tunne itseäni yksinäiseksi siitä huolimatta. Olen vilpittömästi iloinen, että haluavat viettää äitinsä luona Joulun.

    On hyvä hiljentyä itsekseen Joulun sanomaa tutkien. Aattona tosin on pyydetty siskon perheen luokse syömään. Minulle tulee Joulun tuoksu, kun kinkun aaton aattoiltana myöhään paistan uunissa. Aattona iltapäivällä kirkossa käynti ja joulusauna. Joululaulujen kuuntelu tietenkin.
  Useimmat meistä herkistyvät Joulun aikana ja mieli on hyvä.   Tulee mieleen joululaulun sanat:"Oi, jospa ihmisellä ois' joulu ainainen". Siinä mielessä, ettei se pahansuopaisuus ja ilkeys nostaisi päätään.
 Hieman kyllä mietityttää Juicen "Sika" laulun sanat kinkkua syödessä, että "ihminen on sitä, mitä syö".
  No, en anna sen tunnelmaa häiritä. Jos itselleen hyvän joulumielen saa jo ennen juhlaa, voi sitä tietenkin jakaa joulukorteilla ja tekstiviesteillä ystäville. Hyvää pitää kierrättää ja sillä tavoin laajentaa hyvää oloa. Pahaan pitäisi pystyä suhtautumaan välittämättä siitä ja "katsoa läpi sormien" ja sillä tavalla antaa itsensä kautta anteeksi. Yleensä ilkeys palautuu lähettäjälleen takaisin. Yleensä olemme kuitenkin alttiita ja haavoittuvaisia ja egomme pyrkii vahvistamaan itseään sanomalla sen "viimeisen sanan". Ei myöskään aina ole helppo ymmärtää, että "hyökkäykset" toista vastaan ovat "rakkauden pyyntöjä".

    Pysyttelemällä poissa ruuhkakaupoista välttää myös sen valtavan kaupallisuuden joulun tiimoilta. Jo kaksi kuukautta sitten kysyessäni miniältäni joululahjoista (heidän kahden poikansa) suhteen, tulin iloiseksi hänen vastauksestaan:Kiitos, ei mitään. Ja selitys, että pojilla on vaatteita tarpeeksi ja leluja liikaakin. Asia siltä osin selvä. Meidän aikuisten kesken on jo pari vuotta sitten lopetettu lahjojen vaihto.
 
     Lopuksi meille kaikille Hyvää ja Rauhaisaa Joulua!

lauantai 4. joulukuuta 2010

Lääkkeet vai uskomukset

  Eilen illalla saunassa ollessani mietin jälleen kerran kuinka paljon itse voimme vaikuttaa terveytemme tilaan. Minulla on huono verenkierto alaraajoissa( siis kahdessa,heh,heh). Olen ottanut tavakseni liotella jalkojani saunomisen yhteydessä vedessä.Kaksi paljua; toisessa jääkylmää ja toisessa mahdollisimman kuumaa. Vuorotellen kummassakin. Kylmän veden ajattelen avannossa käynnin etuja tuovan.Laiska kun olen, ei tarvi mennä avantoon. Muutama vuosi sitten kokeilin kyllä sitäkin. Ihan selvästi olen huomannut vesihoidon parantaneen jalkojen verenkiertoa.
   Kolmisen vuotta sitten minulle määrättiin kolestroli lääkkeet. Söin niitä ja kun ei sanottavaa apua tullut määrättiin vahvempia. Lihakseni kovettuivat kivikoviksi ja verenkierto raajoissa luonnollisesti vain estyi entisestään. Alkukesästä jätin kolestrolilääkkeet omavaltaisesti pois. Kävin tosin tutkimuksissa senjälkeen. Hieman arvot koholla mutta mielipiteeni ja kokemukseni kuultuaan, ei lääkäri vaatinut lääkityksen jatkamista.
   Siis rahastuksen makua-humpuukia. Muka hyvää ja huonoa kolestrolia. Eihän näin hyvällä miehellä voi ollakaan kuin hyvää kolestrolia. Tänään ovat jalkalihakseni huomattavasti pehmeämmät.

    Jotkut sanovat, että kaikki sairautemme ovat itse aiheutettuja ja juontuvat henkisestä huonovointisuudesta. Luettuani Caroline Myss'n kirjoja olen paljolti samaa mieltä. Lääketiede puhuu geeniperimästä ja selittää sitä kautta sirautemme. Suuremman kokonaisuuden kannalta ja oman tuntemuksen/ vakaumuksen kannalta ajatellen, on myös tarkoitus minkälaiseen perheeseen, yhteisöön tässä inkarnaatiossa olen tullut.
   Henkisen tilan vaikutuksesta fyysisiin sairauksiin, on minulla konkreettisia henkilökohtaisia kokemuksia. Reilut kuusi vuotta sitten olin kolmen kuukauden kurssilla aikuiskoulutus keskuksessa. Minulla oli yli kaksi vuotta kestänyt hyvä ihmissuhde sekavassa vaiheessa. Meillä oli jäljellä ns.riippuvuussuhde, eikä asioita oltu vielä selvitelty lopullisesti. Se vaivasi ja jäyti mieltäni. Sen kolmen kuukauden aikana minulle puhkesi ensin vyöruusu. Kun se lääkityksen avulla parani, pian senjälkeen oli punajäkälän vuoro. Selviä mielestä johtuvia sirauksia.
   On vain niin, että jos lääkäri jotenkin fyysisissä oireissa viittaa jotenkin psyykeeseen, useimmat meistä "loukkautuvat".  Kuulee helposti sanottavan,"että hulluna minua pitävät".

    Hieronta-akatemiassa ollessa piti lukea myös kehon anatomiaa. Ei paljon, mutta sen verran, että huomasi miten hieno luomus kehomme on. Mitkään tietokoneet eivät vedä sille vertoja.
  Mielen voimasta kirjoitin aikaisemmin. Se pätee myös kehon osalta. Kun jokin tilapäinen kipu/sairaus on meissä ja mietimme sitä koko ajan - se tuntuu koko ajan. Kun jotain hauskaa,kivaa, mielenkiintoista ilmaantuu, menee pitkiä aikoja ettemme edes tiedosta kipua. Se saattaa jopa hävitä kokonaan.

    On tehty tutkimuksia, joissa osalle potilaista on johonkin vaivaan syötetty ns. oikeita lääkkeitä ja osalle "lumelääkkeitä". Tulokset ovat olleet lähes yhtä hyviä. Siis uskomuksella/ uskolla on se voima. Samantyylisiä kokeita on myös tehty operaatioissa. Esim. polvileikkauksessa on potilas nukutettu, tehty leikkaushaava mutta mitään muuta toimenpidettä ei suoritettu. Näiden potilaiden kohdalla on paraneminen vaivasta lähes yhtä suuri prosenteissa kuin sellaisten, joille "varsinainen operointi" oli suoritettu. Mistä johtuu?   -  Mielen voimasta, uskomuksesta.

    Nykyään ilmaantuu yhä merkillisempiä sairauksia mistä ennen ei tiedetty mitään. Sanotaan, että lääketiede on mennyt eteenpäin ja aina ne sairaudet on olleet. Itse kallistuisin sille kannalle, että koko maapallon ravintoketju on niin paljon muuttunut lisäaineiden,geenimanipoloitujen ja säilöntä aineiden myötä. Nämä aiheuttavat kehossamme eri sairauksia. Ne sisältävät aineita, joita kehomme ei tarvi ja jäävät "myrkkyinä" kehoomme. Tarvitaan monta sukupolvea, ennenkuin geenimme tottuvat ja hyväksyvät tämän.    -  Luontaistuotteet, luontaislääkitys!

    Stressi on yksi pahimmista sairauksien aiheuttajista. Ja taas tulee mielen voima esiin. Stressistä aiheutuvat sairaudet puhkeavat eri tavoin eri ihmisillä.

   Ohhoh, ompas tullut turhan pitkä puntarointi.
   Stressitöntä, mielekästä viikonloppua!

torstai 2. joulukuuta 2010

MIELEN VOIMA

   Käsityskykyni mukaan täällä aika-paikka tilassa mielellä on suurin voima. Mieli synnyttää ajatuksen, joka johtaa tekoihin. Joskus teot ( myös kirjoittaminen ja puhuminen) ovat hyökkääviä, joskus puolustavia, harvemmin täysin neutraaleja.
  Sanonta, että on niin monta mieltä kuin miestäkin, pitää paikkansa. Kaikilla meillä on oma mieli ja projisoimalla sen avulla muodostamme jokainen oman maailmamme. On selvää, että en voi olla kaikille "mieliksi" juuri sen takia. Viisaammat sanovat, että kun minua ärsyttää toisessa henkilössä jokin piirre, näen hänessä oman "pimeän", tiedostamattoman vikani.
 
  Henkiseltä kannalta katsottuna on olemassa vain yksi ISO mieli, josta oma mielemme luulee olevansa erossa. Kun yritän tarkastella mieltäni ja sen monimutkaisia kiemuroita, on minusta sekin jo edistystä kun osaan tarkkailla sitä. Jos se lähtee vaeltelemaan sopimattomiin kohteisiin ja sitä kautta tekoihin, voin pysäyttää sen eikä huonot teot toteudu.
  Ei tarkoita, etteikö mielikuvituksille ja unelmille olisi tilaa jos mieltään tarkkailee. On päinvastoin vaarallista jos mieli alkaa pyöriä liian pientä ympyrää jonkin vähäpätöisen asian ympärillä.
 Yksin kun oleilee tulee tällaisia asioita pähkäiltyä. Kun kirjoittelen ajatuksiani näkyvään muotoon, niillä ikäänkuin yritän "vahvistaa" omaa katsantokantaani. Teoriassa kaikki on helpompaa. Jos osaisin hallita täysin mieleni olisin tupakanpolton pystynyt jo lopettamaan.
 Siihen ei auttanut edes hypnoosi. Heräsin kesken hypnoosin ja hypnologi sanoi näkeväni aurassani shamanismia. Shamaanihan ei mielellään anna toisen johdatella itseään.

   Tiedotusvälineillä on suuri osuus ja vaikutus mieleemme. Usein se on vielä negatiiviseen suuntaan. Esim.uutislähetyksissä kuullaan pelkkiä negatiivisia asioita. Ikäänkuin maailmassa ei tapahtuisi mitään hyvää. Mitkään hyvät asiathan eivät ylitä edes uutiskynnystä.

   Yhdellä mielellä on iso voima. Kun monta mieltä yhtyy on kollektiivisuudella valtava voima. Valitettavasti se kollektiivisen voiman yhdentyminen usein johtaa pahoihin tekoihin. Historiasta näitä esimerkkejä löytyy ja lähinnä mieleen tulee Hitlerin hirmuteot. Hän ei tehnyt niitä yksin.

    Joskus luin ajatuksen huolettomuudesta. "Miksi olla huolissaan asioista, joille ei mitään mahda? Miksi siis olla niistä huolissaan?  - Miksi olla huolissaan asioista, joille jotakin voi tehdä?  Miksi siis niistäkään huolestua?   Itsekästäkö? Ei, käsittääkseni. Vaikka pidetään yleensä kovana ellei tunne sääliä ja ns.samaistu johonkin ikävään asiaan tai tapahtumaan mikä toiselle on käynyt. Mitä se auttaa?  Kun pyrin pitämään mieleni tasapainossa ja olemaan itseni kanssa "sinut", heijastan automaattisesti sitä ympäristööni( niinkuin tietenkin kaikki muutkin). Siinä on jo sitä mielen voimaa.
   Kaikilla meillä on oikeus omaan itseemme ja mieleemme. Olkaamme siis tasapainossa itsemme kanssa, positiivisesti ajatellen ja hyväksynnällä. Luovuttamalla pois negatiiviset tunteet ja muistot mielestämme.
  Armollista adventti aikaa kaikille meille!

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Rutiinit - niistä poikkeaminen

   Luulen, että meille kaikille muodostuu elämässä tiettyjä rutiineita. On päivärutiineita ja pitemmän aikavälin rutiineita. No, rutiinithan on tapoja jotka toistuvat ns.automaattisesti ilman suurempia ponnisteluja ja ajatuksia.
  Mielestäni rutiinit luovat tiettyä turvallisuuden tunnetta. Niistä poikkeaminen jo vaatii jonkinlaista muutosta. Mitä pitempiaikainen rutiini on, sen vaikeampi on siitä luopua. Esimerkiksi työelämästä eläkkeelle tai ennenaikaiseläkkeelle siirtyminen on tosi iso juttu. Muistan lapsuuden kaverini päätöksen pari vuotta sitten. Hän oli 40 v. ollut saman työnantajan palveluksessa ja jahkaili muutaman vuoden ennenaikais eläkkeelle siirtymisestä. Kun oli viimein päätöksen tehnyt, soitti samana päivänä minulle melkein itku kurkussa päätöksestään. Se ratkaisun teko on vaikeinta.

   Muodostuuko ajatusmaailmammekin tietyistä turvallisuuden tuntuisista rutiineista? Pelkäämmekö muuttaa ajatusmallejamme? Uuden kohtaaminen tuntuu joskus "pelottavalta".
 Itselläni on ns.päivärutiinit. Työelämässä kun ei enää mukana ole, jää aikaa paljon pohdintaan ja mietiskelyyn. Joskus tulee jopa hieman turhautunut olo. Silloin on syytä hieman pysähtyä ja tarkkailla tuntemuksen perussyytä. Oman mielensä ja ajatustensa tarkkailu on hyvästä. Kun yrittää elää nykyhetkessä, huomaa että juuri nyt, tällä minuutilla minulta ei puutu mitään.
  Kiitollisuus elämää ja kanssaihmisiä kohtaan on asia joka minun tulisi muistaa.
 
   Käyn kerran viikossa kansalaisopiston piirissä, missä luemme ja keskustelemme henkisistä asioista. Se antaa tiettyä harmoniaa elämääni. En näe myöskään ristiriitaa siinä, että käyn myös tanssimassa. Kulttuuri tapahtumissa myös silloin tällöin. Viimeksi perjantaina Lahden Sibeliustalolla Anneli Sarin ja Amadeuksen yhteis esiintymisessä.

    Onkohan minulle muodostunut rutiiniksi, että olen vielä E-kontaktin jäsenenä? No, sieltä ei pitempiaikaista suhdetta ole löytynyt. Hyviä ystäviä kuitenkin.( ovatkohan itsetuntoni kohottajia??). Onkohan minulle muodostunut rutiiniksi yksinoleminen? Olen asunut eron jälkeen yksin kauemmin kuin asuin avioliitossa. Ei yksinasuminen tarvitse tarkoittaa yksinäisyyttä. Kaikkihan on mielestämme kiinni. Tärkeintä olla tasapainossa itsensä kanssa. Vain sillä tavoin voin antaa myös muille jotain. Heijastammehan ja vedämme puoleemme sitä, mitä olemme sisimmässämme.
  No, tässä tuli pitkästä aikaa kirjoiteltua jotain asiaa ja vierestäkin. Puhutaan "perisynneistä".
 Mielestäni ainoa "perisynti" on laiskuus. Ts.tehdä muutoksia elämässään ja ajatusmaailmassaan jos tuntee tyytymättömyyttä.

  Nyt täytyy lopettaa ja valmistautua keilaamaan ystävän kanssa.

   Kukaan ei ole liian vanha avartamaan rajojaan: sisäistä maisemaansa.
   Maija Paavilaisen kirjasta "Aurinkoenergiaa"

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Taistelu byrokratiaa vastaan

  Luulempa, että useimmat meistä ovat jossakin elämänsä vaiheessa tunteneet voimattomuutta taistellessaan oikeuksistaan byrokratiaa vastaan. Se on henkisesti kuluttavaa ja joskus tuntuu taistelulta tuulimyllyjä vastaan.Minun taisteluni on jatkunut yli viisi vuotta. Nyt alkaa hieman tuntumaan siltä, että oikeudenmukaisuus toteutuu.
  Olen työskennellyt parhaat työvuoteni ( 22 v.) Ruotsissa. Suomeen palasin v.1997 ja ns.pätkätöitä jaksoin tehdä vuoteen 2005. Minulla on aina ollut ongelmia selkäni kanssa.Olin mm.v.1984 8kk.yhtäjaksoisesti sairaslomalla selkävaivojeni takia. Silloin sain kertakorvauksena vakuutuksesta rahaa, koska tehtaanlääkäri totesi vamman johtuneen raskaasta työstäni.( apulaitteita asennettiin senjälkeen tietenkin).
  v.2004 kirurgi-ortopedi totesi vammani olevan sitä luokkaa, että ehdotti työkyvyttömyyseläkettä. Se myönnettiin Suomessa alkavaksi 1.4.2005. Eläketurvakeskuksen kautta paperit menivät Ruotsiin. Senjälkeen olen "vääntänyt kättä" ruotsalaisten kanssa. Ensin kokonaan hylkäävä päätös. Valitusten jälkeen eläke myönnettiin alkavaksi 1.12.2005. Eläkkeen määrä vain oli väärä ja tietenkin minulle epäedullinen. Ruotsi oli sopivasti muuttanut sairauslakiaan v.2005. Eläkkeen määrää lasskettaessa sekoittivat myös Suomessa oleskelun ajn, joka pienensi kohtuuttomasti heidän maksamaansa määrää.
  Alkoi valitusten ketju. Ruotsin sairaskassa-Läänin oikeus-Tukholman Kamarioikeus-Hallinto oikeus. Lisäksi valitukset tuli aina osoittaa edellisen oikeuslaitoksen kautta. Siinä yksityinen henkilö tuntee melkoista turhautuneisuutta. Tiedon ja avun hankkiminen on aika pitkälle oman tarmokkuuden varassa. Ylemmältä taholta "väsytystaktiikkaa".
  Kaikella on tarkoituksensa ja minun pelastavaksi enkelikseni tuli henkilö, joka prosessin aikana työskenteli eläketurvakeskuksessa. Ainoa henkilö jolta sain asiallista tietoa. Hän ei työnsä puolesta voinut kuin antaa tietoja puhelimitse. Kun valitukseni oli menossa Ruotsissa korkeipaan oikeuslaitokseen,tuli edellämainittu henkilö henkilökohtaiseksi avustajakseni. Hän ei enää työskentele Eläturvakeskuksessa, joten nyt hän voi ottaa asian käsittelyn henkilökohtaisesti minua auttamalla. Hänen nimensä on Arja Iisakkala. On syytä mainita hänet, sillä hän on tehnyt uskomattoman työn, joka vaikuttaa tuhansien eläkkeensaajien oikeudenmukaiseen uudelleen laskentaan, jota Ruotsi parhaillaan suorittaa Eu-komissiolle tehdyn kantelun johdosta. Kyseessä olevalla ihmisellä on tietoa, oikeudenmukaisuustahtoa ja halu auttaa.
  Kun Ruotsin oikeuslaitokset eivät muuttaneet Sairaskassan eläkelaskentapäätöstä, oli seuraava askel, kantelu Eu-komissioon Ruotsin toiminnasta. Komissio otti yhteyttä Ruotsin sairaskassaan. Ruotsin sairaskassa ei halunnut Eu-tuomioistuimeen josta olisi tullut sanktioita ja negatiivista julkisuutta. Viime viikolla sain tiedon, että Ruotsin sairaskassa on lupautunut laskemaan uusiksi kaikki v.2005 jälkeen Pohjoismaalaisille myönnetyt eläkkeet. Oikaisu tapahtuu kaikessa hiljaisuudessa, koska negatiivinen julkisuus ei ole hyvästä. Henkilö Arja Iisakkala on pelastava enkeli monien tuhansien henkilöiden oikeudenmukaisuuden saamiselle.
Itse satuin vain olemaan sitkeä ja halusin oikeudenmukaisuutta enkä luovuttanut. Korkeampi Voima johdattaa oikeat ihmiset oikeaan aikaan auttamaan.
  En tiedä kuinka kauan heidän oikaisulaskelmansa kestävät. Pääasia, että oikeudenmukaisuus toteutuu ja Ruotsikin noudattaa Eu-säännöksiä kuten Suomi.
  Pitkää tarinaa, mutta painavaa totuutta.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Aamu ajatuksia

  Tämä kirjoitus on lähinnä omien ajatusteni ja pohdintojeni ilmentämistä näkyvään muotoon. Ei ole tarkoitus mitenkään johdattaa ketään, eikä tuoda itseä esiin "omalla erinomaisuudellaan". Tämä on minun tieni, eikä tätä ole vielä kukaan kulkenut.Lukemalla erilaisia kirjoja olen oppinut miten vähän tiedän. Vaikka toisaalta kaikki tieto on meidän sisimmässämme, kun vain on aikaa hiljentyä ja kuunnella sitä. Tavallisessa kiireisessä "arkielämässä" ajattelemme usein egojemme kannalta asioita. Ego se on sellainen "veijari", joka luulee tietävänsä ja ratkaisevansa kaikki asiat. Se on ymmärrettävää, sillä elämmehän egojen maailmassa. Ego taistelee olemassaolostaan kaikin keinoin ja haluaa sanoa "viimeisen sanan". Egon tarkastelu tässä on se mielen osa, joka luulee olevansa erossa alkulähteestämme Jumalasta. Egon olemassa olo ja itsensä esiintuominen perustuu usein vertailuun. Ego pelkää "kuolemaansa", olemassaolonsa merkitsemättömuutta.
 Ajatukseni on, että kun egolla ei enää merkitystä, on ihminen valaistunut.
  Suuri Korkeampi Voima ei puutu egojen taisteluun. Se on kuitenkin valmis tulemaan auttamaan joka hetki kun vain väistän egoni syrjään ja nöyrryn. Nöyrtyminen ei tarkoita nöyristelyä ja ehkä antautuminen olisi paremmin kuvaava. Elämässäni on ollut vaikeuksia ( niinkuin varmaan kaikilla). Olen ns.lyönyt päätäni seinään pitkään, ennenkuin tajusin sen tekevän kipeää. Kaikella on tarkoituksensa "virheet" ovat vain oppiläksyjä.
  "Kauneutta lukuunottamatta koko menneisyytesi on mennyttä, eikä muuta ole jäljellä kuin siunaus." Edellinen lause on "Ihmeiden Oppikurssista". Olen muutaman vuoden kanslaisopiston ryhmässä sitä lukenut ja tutkinut.
Kirjalla ei ole kirjoittajanimeä koska se on "kanavoitu" ja vastaanottajat eivät halunneet nimeään teokseen.
 Vaikka kirjaa lukemalla ei tiedon lähteestä voi erehtyä, se ei kuitenkaan ole Raamatun kaltainen. Se paremminkin hyvinkin käytännönläheinen eikä aseta Kristinuskoa etusijalle. Paremminkin oikoo virheellisiä käsityksiä ja syyllisyydentunteita. Siinä on myös itämaista viisautta, eikä sanoma ole niinkuin uskonnoissa, että on vain yksi ainoa oikea tie, joka toteaisi muiden olevan vääriä.
  Lainauksia kirjasta: Mikään Vihan muoto ei ole muuta, kuin yritys saada joku tuntemaan syylliseksi..
 "Varo kiusausta nähdä itsesi epäoikeudenmukaisesti kohdeltuna".
    On olemassa pieni kirjanen, jossa on kysymyksiä Ihmeiden Oppikurssista. Esim.Liittyykö Kurssi johonkin kirkkoon tai uskontoon?  Vastaus: Ei. Kurssi on pelkästään kirjasarja. Se ei ole minkään uskonnon tai uskonlahkon julkaisu.
  Noh, tässähän näitä aamumietteitä tuli näkyvään muotoon.
   Juuri tänään elän vain yhden päivän enkä yritä ratkaista heti koko elämäni ongelmaa.
 

perjantai 15. lokakuuta 2010

Edelleen miettimisiä

Monikin asia mietityttää, niinkuin varmaan kaikkia muitakin.Tumpelo kun olen tämän laitteen käytössä, niin sitkeästi yrittämällä ja ystävien avustuksella kirjoitan taas tässä. Kiitos TT ja Anna Y. Ensimmäisen kirjoitukseni kirjoitin tähän blogiin ja se onnistui. Sunnuntaina ja maanantaina kirjoitin uudet juttuni ja oli tarkoitus saada ne samaan blogiin. Mestari kun olen sähläämisessä, onnistuin muodostamaan niistä omat eri bloginsa.Ne löytyvät samanisuutta.blogspot.com
                     sekä; shamani-sunnuntaimietteit.blogspot.com   jos jotakin kiinnostaa lukea.
   Mietinnän aiheena on mm. uskonto ja kirkko. E-kontaktiin liityttäessä kysytään uskontoa. Useimmilla näyttää olevan evankel.lutherilainen, niinkuin itselläkin. Kuinka moni meistä tietää, mitä se todellisuudessa tarkoittaa? Aikoinaan kirkolla oli hirmuvalta. Luther kyllä teki suuren työn "uskonpuhdistuksellaan". Katekismuksen ensimmäinen käsky: Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia. Mielestäni se on ok. Selitysosan lausetta:Meidän tulee yli kaiken peljätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua yksin häneen, en tajua. Kaksi vastakkaista tunnetilaa PELKO ja RAKKAUS. Ei voi rakastaa jos pelkää. Ei Jumalassa ole mitään pelättävää.
 Yksi päivän puheenaiheesta on kirkkoon kuulumienen tai siitä eroaminen. Mielestäni se on jokaisen oma asia. Joillekin on kirkossa olo se hiljentymisen hetki, jota tarvitsemme. Hiljentymisen voi kyllä mielestäni tehdä missä vain. Tarvii vain olla sopiva paikka hiljentymiselle. Kotonakin voi jonkun tietyn paikan hiljentymiselle ja tuntea olevansa yhteydessä alkulähteeseemme Jumalaan. Usein mieleeni tulee kansakoulussa opittu laulu "Paimenpoika", joka alkaa:Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini... ja jatkuu: Nyt metsä kirkkoni olla saa, voi täälläkin palvella Jumalaa. Itselläni ei henkilökohtaisesti ole kirkkoa vastaan. En kyllä erikoisemmin puollakaan sitä. Minulla on oma käsitykseni asioista ja yritän hyväksyä kaikki ihmiset samanarvoisina.
   Kaikki tarvittava tieto on meillä sisimmässämme ja tietoisuus tulee tarvittaessa. N.6 vuotta sitten olin matkalla Helsinkiin. Ennen Lahtea minulle tuli tuntemus, että on soitettava siskolleni, joka asuu Lahden liepeillä. Soitin ja hän kertoi miehensä olevan sairaalassa huonossa kunnossa. Poikkesin tapaamaan potilasta ja ilahtui suuresti. Olimme aina olleet hyviä ystäviä. Lyhyen sairauden murtamana hän siirtyi aika nopeasti henkimaailmaan. Viimeisen viikon olin päivittäin hänen luonaan. Kirkko hautajaisissa olin yhtenä kantajana.Minulla oli jo kirkossa epätavallinen tunne. Seuraavana päivänä olin Kouvolassa meedio tapahtumassa. Sain meedion välityksellä häneltä viestin omaisille vietäväksi. Yksityiskohtia viestistä ei ole tarpeelista selittää tässä. Olen myös aikaisemmin äidiltäni pari hyvää viestiä saanut.
 Tässä ei ole tarkoitus omia uskomuksiani ja ajatuksiani kenellekään tyrkyttää. Ne ovat omia näkemyksiäni ja projisointejani.
  Ei elämän tarvi kuitenkaan olla otsa rypyssä kulkemista. Huumori ja hyvä mieli kuuluvat elämään. Pienistä asioista elämänilot muodostuvat, kunhan vain huomaamme ne.
  Kaikille meille hyviä syksyisiä päiviä.
  Näitä pohdiskeli shamani

maanantai 13. syyskuuta 2010

Tutkiskelua

   Tuo otsikko kuvaa todella sitä, mitä nyt olen tekemässä. Minä, joka olen aivan noviisi tämän laitteen käyttäjänä, lähdin tutkimaan tätä sivustoa. En niinkään oma-aloitteisuuttani, vaan mukavien entisten e-marketti blogi kirjoittajien inspiroimana. Tuo blogien poistaminen oli mielestäni epämiellyttävä teko. Olimmehan kuin pienet lapset isolla hiekkalaatikolla. Leikimme kirjoituksilla ja kommenteilla-ikäänkuin lapset laatikolla vaihtaen leikkitavaroita. Meiltä otettiin hiekkalaatikko pois. No, jotain sentään kekseliäimmät keksivät ja aika  moni varmaan löytää entiset hyvät leikkitoverit. Minusta blogien lukeminen kommentteineen oli parasta koko palstalla. Itse laiskahkosti kirjoittelin. Useimmiten huumori mielessä, joskus vähän syvällisempiäkin miettien. Eihän elämä ole kuitenkaan mielestäni tarkoitettu otsa rypyssä kuljettavaksi. Aikoinaan ihmettelin luettuani jonkun viisaan kirjoituksen: Älä ota elämääsi niin henkilökohtaisesti. Tänään jopa luulen jotain ymmärtäväni tuosta viisaudesta.
  Olen nyt siis kirjoitellut ensimmäiset lauseet tällä sivustolla. Vielä täytyy tutkiskella kuinka saan tämän tallennettua ja vieläkö osaan joskus takaisin tänne.
      kirjoitteli shamani