Paljon tulee pähkäiltyä kaikenlaista. Jos tuosta otsikosta aloittaisi "vääntelyn". Olenko minä kehoni, jolle lapsena on annettu nimi ja joka on syntynyt tiettyyn perheeseen sekä sen mukaan saanut sukunimen? Niinhän minulle uskotellaan ja sillä nimelläni minut on rekisteröity yhteiskunnassa mitä moninaisimpiin tiedostoihin. Olen omaksunut sen ja elänyt ja käyttäytynyt sen mukaan, kuten perheeni ja läheiseni.
Tiede antaa ymmärtää, että aivot on toimintakeskuksemme ja ajatuksemme tulevat sieltä. Mikä ne ajatukset sinne aivoihin asettaa. Sanosin, että aivot sinänsä eivät niitä ajatuksia tuota. Joku muu suurempi tajunta, Mieli, ne tuottavat. Aikoinani pohdin E-marketti plogissani, että missä se mieli sijaitsee. En usko tieteellä olevan siihen selitystä. Mielihän voi lähteä "lentoon" ja tehdä mitä ihmeelisimpiä asioita.
Entäpä sydän? Elimenä sydämen sanotaan olevan "itsestään" toimiva lihas, joka sähköimpulssein saa koko kehomme toimimaan. Sanoisimpa, että mikään ei toimi itsestään. Jostakin se alkuunpaneva voima tulee. Entäpä kun sanotaan jonkun ajatuksen/ toivotuksen tulevan suoraan sydämestä. Joillakin sanotaan olevan "suuri sydän". Se ei tarkoita, että henkilöllä olisi sydänlaajentuma.
Joskus olen miettinyt, että jos tapahtuisi sellainen onnettomuus, missä täysin menettäisin muistini. Palaisin tähän hetkeen kuitenkin tietoisena ympärillä olevasta maailmasta. Voisi olla helpompaa omaksua uusia "todellisia" asioita, jolloin menneisyyden "syyllisyystaakka" ei olisi painolastina.
Sanoisin, että elämme aika rajoittuneessa maailmassa. Itse ainakin oletan, että kun eri tavalla ajattelemalla ja lukemalla "tiedän" miten vähän tiedän "todellisuudesta" , riittäköön tasapainoiseen oloon. Jos ajattelen, että elämme enemmän ja vähemmän harhojen maailmassa "mielenvikaisina", mitä väliä sillä on? Kukin saa ajatella ja uskoa siihen mihin haluaa. Ei ole minun tehtäväni tuomita ketään oikein - tai väärinajattelijaksi.
Totuus ei pala tulessakaan, on sanonta. Kun henkeni jättää kehoni ja jos minut polttohaudataan kehoni palaa. Totuuteni/ todellisuuteni ei siis ole kehoni. Tuskin Suuri Mestari Jeesus tarkoitti kehoansa kun sanoi:"Minä olen Tie, Totuus ja Elämä."
Intiassa on kautta aikain ruumiit poltettu hengen niistä poistuttua. Meillä länsimaissa on menty hieman mielestämme "hienostuneempaan" muotoon polttohautauksen yhteydessä. Tämäkin on vain eri kulttuurien luoma myytti. Keho on hengen "kulkuväline" täällä aika- paikka tilassa.
Mielestäni eri uskonnot rajoittavat tietoisuutta. Kaikki uskonnot sanovat olevansa oikeita. Kuka voi sanoa olevansa oikeassa kun Kristinuskossakin on yli kaksikymmentä tuhatta eri haaraa.
Riittäköön minulle ajatus, yhdestä suuresta alkulähteestä, kaikenkattavasta äärettömastä rakkaudestä, muodottomasta Hengestä, Mielestä, Jumalasta. Olemme kaikki sen mielen osia ja vain oma virheellinen luulomme pitää meidät erossa siitä. Kaikki menemme vääjäämättömästi kohti tätä alkulähdettämme, Valoksikin sitä voisi kutsua.
Jumala suokoon minulle viisautta hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa. Rohkeutta muuttaa, mitä voin. Ja viisautta, erottaa nämä toisistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti