keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Taas kerran...

   Vuodet vierii vinhaan tässä iässä ja vuosirenkaita tulee lisää koko ajan. Onneksi ne renkaat eivät itselläni ympärysmitassa näy. Ehkä ajatusten juoksussa ja muussa toiminnassa sitäkin selvemmin.
Päivät kuluu kuitenkin verkkaisaan ja on aika miettiä kaikenlaista.

   Maanantaina muistui mieleeni juttu, jonka olin jo melkein unohtanut. Kaksi vanhaa tosi hyvää ystävääni. Sanomattakin on selvä, kumpaa sukupuolta he ovat.
  Nuorempina kuljimme ja toimimme aina kolmistaan. Itse olin aina se aloitteentekijä. Yhteistoimintamme oli useimmiten melko "kitkatonta". Joskus sa saattoi hieman "paakkuintua"  ja kyllä se joskus saattoi olla hieman jäätävääkin. Kuitenkin olivat sopeutuvaisia, jopa vaatimattomia eivätkä kulkeneet kovin nokat pystyssä. Täytyy kyllä sanoa, että joskus oli vähän ristikkäistäkin toimintaa.
  Kuitenkin siinä mentiin niin ylä- kuin alamäetkin samaa tahtia. Usein yhteistyömme päättyi hikiseen, raukeaan onnentunteeseen. Suihkun  jälkeen oli tosi kepeä tunne.

   Mikään ei ole kuitenkaan niinkuin silloin ennen nuorempana. Nyt kun tapasimme, kiinnitin huomiota, miten he jo seisoskelivatkin nokat kippuralla ylöspäin.
  Sitten itse toiminnassa; vaikka vako oli sileä, täytyi liukuvoidetta käyttää melko runsaasti. Sovin mielessäni, että sauvan käyttö on sallittua meidän tiimissä. Kummallista kyllä, siteiden käyttö tässä vaiheessa entistä tärkeämpää.

   No, eihän se mennyt niinkuin ennen nuorempana itselläni. Oikea jalka kramppasi ja hengitys meinasi salpaantua. Pulssi nousi vaikka tulos jäi vaatimattomaksi.
  Tuskastuneena omaan huonouteeni, tein kuten monet miehet tekevät. Annoin kumppaneilleni monoa. Syytin heitä omasta huonoudestani.
  Niinpä nostin sukseni takaisin varastoni hyllylle.
 
    Mielikuvitus - ja virtuaalimaailmassa on kiva seikkailla.

   Olenkohan niinkuin se tunnettu koomikko aikoinaan tv-sketsissä psykiatrin luona? Vaikka mitä esinettä hänelle näytettiin, niin aina tuli mieleen nainen.

4 kommenttia:

  1. onneksi olen jo valmiiksi nainen, ei tullut muuta mieleen kuin sattumalta samasta aiheesta oma muistoni.. kaikki oli nuorena toisin jopa hiihtäminen, nyt ei enää uskalla kuin muistella. kun suorilta jkaloiltakin kaatuu ilman, että on näkyvissä mitään rakkauden loimua..

    VastaaPoista
  2. Hauskaa.. muistan myös sen sketsin.. muistaakseni!

    VastaaPoista
  3. Minulla tuli monenlaisia mielikuvia tästä.. Ehkä se oli tarkoituskin?

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa shamani aika tutulta mullekkin tältä talvelta! Kivempi ois oikeesti, eikö niin shamani?

    Mut totta on, että ollaan hieman ruosteessa nuoruusvuosiltamme :-)

    VastaaPoista