"Miten voin kyllin kiittää, elämää rikkaudestaan?" Näin laulaa Arja Saijonmaa laulussaan. Monissa lauluissa on hyvä sanoma vaikka eivät ehkä yllä alkuperäissanoitusten sanoman tasolle ja tarkoitukselle.
Jotenkin kuitenkin tätä laulua kuunnellessa tuli miettineeksi osaanko olla kiitollinen elämälle ja kaikelle sen tarjoamille hyville asioille. Mieleni on omassa pienuudessaan hyvinkin haavoittuva, joka joskus loukkaantuu hyvinkin pienistä asioista. Onneksi elämä on opettanut, että en jää niitä mielessäni enää pyörittelemään ja anna negatiivisuuden myrkyttää mieltäni.
Ns.virheet elämässä ovat vain oppiläksyjä. Siis niistäkin tulisi olla kiitollinen, mikä suinkaan aina ei ole niin helppoa.
Parin kolmen viimeisen viikon aikana olen tehnyt matkan Ruotsiin siskoni luokse sekä reissun Pohjanmaalle syntymäkotiini. Uutisia ei ole tullut paljolti seurattua. Sekin on ihan hyvä asia, koska vain negatiiviset asiat ylittävät uutiskynnyksen. En voi vaikuttaa ison maailman huonoihin asioihin. Saijonmaa laulaa mm. "kun pahuus haihtuu, kun hyvyys sen voittaa..." Ainoastaan pitämällä mieleni positiivisena ja tasapainoisena voin heijastaa sitä tunnetta ulospäin.
Tehtävämme on olla Luojamme kanssaluojia laajentamalla rakkautta ja hyväksyntää.
Lyhyt reissu synnyinseuduille oli tosi antoisa. Matkaseurana oli Tukholmassa asuva tyttäreni sekä poikani poika, vajaa viisi vuotta vanha vesseli. Edes tulomatka 30:n asteen helteessä, autolla jossa ei ole ilmastointia, tuntunut epämiellyttävältä kun viihdyimme hyvin toistemme seurassa.
Synnyinseutuni rauhallisuudesta ja luononläheisyydestä olin niin kiitollinen, että ensimmäisenä yönä en malttanut nukkua lainkaan. Ihailin vain vaaleaa yöhämyä sekä luonnonläheisyyttä.
Joenranat oli tulvillaan vielä valkeita tuomenkukkia, pihlajat aukoivat ensimmäisiä kukkasiaan sekä eri linnut lauloivat kiitollisuuttaan luonnolle lähes koko yön.
Kiitollisuuteen on aihetta myös pitkän taistelun lopputuloksesta byrokratiaa vastaan. Kuuden vuoden taistelu Ruotsin sairaskassan laskentatavasta työkyvyttömyyseläkkeeni suhteen on päättynyt. Tililleni oli maksettu takautuvasti viiden ja puolen vuoden uudelleen laskettu korotus.
Prosessin alussa meinasi katkeroituminen mustata mielen ja suuttumus koko naapurivaltiota vastaan. Kuitenkin usko oikeudenmukaisuuteen oli kantava voima. Tänään huomaan olevani jopa kiitollinen Ruotsin sairaskassalle. Tämä on osaltaan vaikuttanut "pakkosäästööni".
Iso kiitos tapauksessani kuuluu henkilölle, joka lakitietoisuutensa ansiosta otti tapaukseni henkilökohtaisena haasteena. Se vaati jopa asian viemistä EU-komissionille tehtävään kanteluun. Sen ansiosta Ruotsi lupautui laskemaan v.2005 jälkeen ulkomailla asuvien eläkkeet uudelleen.
Kun soitin ensi kiitokseni asiaani hoitaneelle henkilölle ja kysyin rahallisen korvauksen määrää,ei hän suostunut ilmoittamaan tilinumeroansa. Kyyneleet silmissä pyysin. Hänen vastauksensa oli, että kukkalähetys kotiin on riittävä muistaminen. Rahasta hän ei ollut
tehtävään alkanut, vaan oikeudenmukaisuuden saavuttamsesta. Uskomattoman hieno ihminen.
Kumpa muistaisin olla kiitollinen myös vähemmän positiivisista asioista, sillä ne opettavat ja siksi myös niistä tulisi kiittää.
Aamulla herätessä kun muistaisi kiitollisuudella uuden päivän alkaa, niin usein se koko päivä etenee sen mukaisesti.
Oi, kiitos sa Luojani armollinen,
joka hetkestä jonka ma elin.
Kun annoit sa ruumiin tervehen
ja syömen mi sykähteli,
kun annoit sa tervettä kättä kaks,
kaks silmää sieluni ikkunaks,
ja hengen herkän ja avoimen,
joka tuutia tuulosen.
Eino Leino
