perjantai 26. elokuuta 2011

Arkipäivän äänikuvia,mielikuvia

   Istun usein rivitaloasuntoni pienen sisäpihan terassilla ja kuuntelen radiota. Sieltä tulee usein mielenkiintoista ohjelmaa ja eri asemia kokeilemalla voi etsiä kulloiseen mielentilaan sopivaa, milloin musiikkia, milloin asiaohjelmaa.
  Nyt kesällä joinakin päivinä olen mielenkiinnolla kuunnellut "äänikortti" ohjelmapätkän. Siinä jostakin kaupungista joku kertoo taustaäänien kera lyhyen kuvauksen paikkakunnan senhetkisestä "näkymästä" sopivasti historialla maustettuna.
   Siitä sain mieleeni ajatuksen "katsastaa" oman arkipäiväni tapahtumia.

     Muutaman neliömetrin pihani olen muokannut mieleisekseni niiden nejäntoista vuoden aikana, jotka olen tässä asustellut. Kukkapenkit aukeavat molempien naapureiden rajoja vasten. Neljä vuotta sitten rakensin puuaidat harvalla ristikolla varustettuna molemmille rajoille (enemmän tilaa vievien) punaruusuaitojen tilalle. Villiviiniköynnökset aitoihin johdateltuina antavat sopivan pehmeän suojan reviiriini.

   Pylvästuija, puun mutoiseksi typistämäni sireni, reilu metrin korkuinen kuusen kanto, jonka ympäri kiemurtelee kauniskukkainen kärhämö, kivi (haettu läheiseltä soramontulta) kannattelee pientä koria kesäkukkineen, erivärisillä kivillä päällystetty pieni suihkulähde.Lisäksi n.kolmen metrin korkeudelta katkaistu lehtikuusi tuuheine oksineen toisen kukkapenkin reunalla. Toissa talvena minun piti lehtikuusen latvasta napsaista yli kaksi metriä pois. Nytkin sksyllä täytyy oksistoa typistää.  Se toimii talvella lintujen ruokintapaikkana, siksi sitä en halua kokonaan poistaa.
  Seinustalla laatoituksella; pöytä, kaksi tuolia ja kolmantena lepotuoli.

    Tällainen on pihani ja viihdyn siellä miettien, unelmoiden ja luontoa ihaillen seuraten.


Joskus mieleen hiipii ajatus, miltä tässä tuntuisi istuskella jonkun toista sukupuolta olevan ihmisen kanssa vaaleanpunaisia ajatuksia vaihtaen.

   Taloyhtiön hankkima orapihlaja-aita rajoittaa ja suojaa tiellä/kadulla kulkevalta liikenteeltä. Liikenne tiellä ei ole kovin vilkasta eikä meluisaa. Kesällä lehdet suojaavat ja rajoittavat näkyvyyttä. Tänäänkin perjai-iltana on kiva tulla saunan jälkeen ilkosillaan istuskelemaan kuunnellen radion puhelinlangat ohjelmaa ja nauttimaan luultavasti tämän kesän viimeisistä lämpöisistä illoista.
   Kerran kesällä istuskellessani pihallani siili kömpiytyi suihkulähteeni vierellä olevan keramiikkasen keinosiilen ja kilpikonnan viereen. Tutkiskeli keinosiiltä ja "piratiksi" todeten jatkoi matkaansa naapurin puolelle.

      Harvakseltaan kulkevat autot erottuvat aidan läpi epämääräisinä hahmoina. Jalankulkijoita, useinmiten koiran ulkoiluttajia, kulkee silloin tällöin ohi. Mopopojat ärsyttävät joskus kovaäänisine kulkupeleineen.

    Junarata itään sijaitsee n.150 m:n etäisydellä. Vuorokaudessa junia menee monia kumpaankin suuntaan. Joskus niitä ei huomaa ollenkaan. Toisinaan taas, varsinkin pitkät raskaat tavarajunat, ovat suureksi häiriöksi. Esim.kun kuuntelen mielenkiintoista radio-ohjelmaa, kiroan ne "hornan tuuttiin". Ovat tunkeutuneet "minun maailmaani" häiriköimään. Samoin raskaassa soralastissa kulkevat kuorma-autot viedessään lastiaan radan varrelle rakennettavaan äänisuojavalliin.

   Tien toiselle puolelle reilun sadan metrin päähän aloitettiin rakenamaan kahta uutta rivitaloa. Pohjatöitä raivaavien koneiden ääni häiritsee myös.
  Miksi ei kysytty minulta, saako siihen rakentaa?

   On hyvä huomata tällaisia asioita pohtiessa ja kirjoittaessa, miten paljon oma mielentila "vaikuttaa" ympärillä tapahtuvien asioiden huomioimiseen. Jos olen tasapainossa itseni kanssa, ympärillä olevia häiriötekijöitä on tuskin olemassakaan.

   Äsken toinen seinänaapurini ( 3v. naapurina) kävi hakemassa viimeisiä tavaroitaan asunnostaan. Vähän yli nelikymppinen "viikonloppuisä" löytänyt uuden asuinkumppanin ja muuttaa toiselle paikkakunnalle. Hieman haikein mielin katselin hänen touhujaan, kuitenkin iloisena hänen valinnastaan. Hänen kanssaan syntyi monesti antoisia keskusteluja ulkona samaan aikaan tupakoidessamme.
  Myös joka toinen viikonloppu hänen 7- ja 5 vuotiaat lapsensa toivat mukavaa piristystä muuten melko lapsettomaan ja rauhaisaan rivitaloyhteisöön.

  Nykyään harvemmin kuulee yhteispihan puolelta edes maton tamppausta. Aikaisemmin naapuritalon isännän "matonpiiskaus" klo.7 perjantai aamuna oli viikonlopun alkamismerkki. Terveyssyistä tämä ääni on lakannut kuulumasta.

    Joskus huomaan, että melkein aina täytyy olla jotakin ääntä kuuluvilla. Televisiokin usein auki vaikka ei sitä katselisikaan. Onko se nykyajan elämänmenoon kuuluvaa touhotusta, johon olen mennyt mukaan?
 
    Aloitan kyllä päiväni aamukahvilla ja lukemalla Eileen Caddyn kirjasta "Ovi sisimpääni" päivän tekstin. Aamutelevisiota katselen ja pian menen "läppärille" katsomaan postin sekä samakasan kuulumiset.
   Aamu Tv.ssä on paljon ajankohtaisohjelmaa. Nykyään se vain on kovin epävarmaa ja niinkuin uutiset yleensä kovin negatiivistä.
   Olisikohan tyynempi mieli, jos ei kaikkea negatiivisuutta seuraisi?
  
     Omasta tahdosta ja halustahan se on kiinni ja siksi nyt yritän olla positiivisuutta tulvillaan.


    





8 kommenttia:

  1. Hienoa tarinointia ja mukavan pihapiirin olet itsellesi luonut. Itse haaveilen pihalle ulkovarastoa, mutta todellakin naapureilta pitää tässä yhteisössä olla lupa.. terassi on aika iso, liiankin ja haaveilen valokatteesta tai jostakin joka suojaisi sateelta, paahteella se on liiankin kuuma.. Eihän sitä koskaan tiedä mitä elämällä on takataskussa vaikka se ihminenkin josta haaveilet. Kaunista ja hyvää syksyä Sinulle shamaani, meillä oli niin kiva tapaaminen ja oli niin mukava tutustua Sinuunkin.

    VastaaPoista
  2. hyvin kerrottu tarina, ei paljon kuvia edes tarvinnut, mutta niitä katsoessa tuli entistä kotipihaani ikävä, vaikka on tämä nykyinen kolhoosipiha toisaalta ihanan avara.. mitän ois neliöitä, joku tuhannen ainakin.. on rinnettä ja puistoa.pupuja ja oravia..vaaleanpunaiset ajatukset alkoi kiinnostamaan, ne on varmaan aika kivoja, niitä kun 6v tulee ja ottaa kädestä kun pitää mennä metsään katsomaan onko siellä oikeesti peikko ja jos on, onko se kiltti vai onko se örripörri

    VastaaPoista
  3. Kiva tarina, ihana piha! Hellepäivänä aina varmaan sieltä löytyy varjoisa paikka jossa istuskella.

    VastaaPoista
  4. Taidatkin asua Paratiisissa, kun vielä aatamin asussakin siellä voit istuskella. Itsekin ihan eevana voin olla omallani, tosin sinisin miettein.Todella viihtyisä piha, mutta... puuttukohan kuunliljat.
    Tuo lehtikuusi tuo ihanan kehyksen kukille. Syysleimujen puna on upea, niitä mulla ei ole.

    VastaaPoista
  5. mä kaipasin jonkin aikaa siniovisesta muuttamiseni jälkeen puita ja pensaita, jotka sinne jäi. nyt tykkään tästä takapihan avaruudesta, joka aukeaa yhdessä kasvavien kuusaman ja tuomen ja siperian hernepensaan takana. pihalla on myös mongolianvaahteroita ja kauempana isoja hienoja puita. sulla on kiva piha! mä aion kanssa hankkia syysleimua, siinä on niin ihana tuoksu.
    tuota "äänikorttia" en olekaan radiosta hoksannut! mä kuuntelen kanssa paljon, taitaa maananatai-iltaisin kun tulee avaruusromua, siinä kanssa mielenkiintoisia äänimaisemia.
    nyt mulla raksuttaa kello seinällä, naapurista kuuluu tasainen kaivinkoneen hyrinä - naapuri rakentaa viikonloppuisin pihaansa jotain. autojen ääneen on pitänyt tottua toisella tapaa kuin siniovisessa: ne ei tuu pihaan, ei tarvi siis reagoida!

    VastaaPoista
  6. Mukavaa pohdintaa ja kaunis ja suojaisa pihapiiri sinulla.

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. täytyy vielä ihailla ihanaa pihaasi. Toivon ihanaa syyskesää. Edellinen kommi poistettu, koska asia tuli perille.. voi hyvin..

    VastaaPoista