keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Vihdoinkin onnistui

  Kauan olin haaveillut ja uneksinut, jopa unia nähnyt tällaisesta. Se oli pyörinyt mielessäni varsinkin sateisina yksinäisinä syysiltoina ja pimeinä sekä kylminä talvipäivinä. Välillä se melkein unohtui mielestä. Aina se kuitenkin palasi entistä kiihkeämpänä ajatuksiini.

     Olin seurannut lehdistä ilmoituksia ja käynyt  jopa tapaamisissa. Yhteisymmärrystä ei vain ollut syntynyt. Saattoi olla, että vika oli itsessäni. Etsintää oli jatkunut jo melkein kaksi vuotta, kunnes reilu kuukausi sitten meidät esiteltiin erään ystäväni toimesta.
  Yhteisymmärrys taisi olla molemminpuoleista. Ainakin itse tunsin pienen tutustumisen jälkeen syvää ihastusta.

     Reilut kaksi viikkoa sitten olin valmis kotiinhakemiseen. Pyysin siskoni miestä mukaani, sillä ajattelin, että en omin voimin siitä selviä.
  Siitä viikon kuluttua pyysin siskoani miehensä kanssa tutustumiskäynnille. He olivat oikein suopeita ajatukselle yhteistyöstämme.

Yli kaksi viikkoa on mennyt oikein kivasti. Vastapuolelta ei ole kuulunut mitään "natinaa, eikä kitinää".

   Aluksi yhteistyömme makuuhuoneessa rajoittui alle kahteen minuuttiin. Tunsin jopa pientä syyllisyyttä. Hankin  hieman voiteita sekä pillereitä ja nyt suoritus kestää jo kauemmin. Nykyään pulssi nousee korkealle ja suorituksen jälkeen lihakset kouristelevat sekä vapisevat, mutta olo on tosi onnellinen. Tämä on minun juttuni, enkä tästä aio luopua. Paljoltihan se on itsestäni kiinni.
  Uskon, että ajanoloon suorituksetkin paranevat ja mielihyvä kohoaa.

   Niin, että kannatti hankkia SEISAALTAAN POLJETTAVA KUNTOLAITE kaikkine mittareineen ja sauvatankoineen!

7 kommenttia:

  1. Jesss!!! Hienosti rakennettu tarina. Niinkuin tosin muutkin kirjoituksesi. Iloisia polkemisia, ajattele kauniita asioita mielikuvamatkoillasi!

    VastaaPoista
  2. Hauska. Jännittyneenä odotin, milloin kerrot onko tumma vai vaalea.. ja miten niin ei ei ole kuulunut natinaa eikä kitinää. Se olikin kuntolaite ! Pidit loppuun asti jännityksen päällä.

    Polkemisiin!

    VastaaPoista
  3. Minulla on ollut itse poljettava laite, siis kuntopyörä jo monta vuotta telkkaria vastapäätä ja parista kohtaa haljenneesta satulasta päätellen sitä on tullut poljettua melkoisesti.

    Upeasti kirjoitat!

    VastaaPoista
  4. Värisävy on tumman ja hopeanharmaan sekoitus. Muodot silmää hivelevät.
    Hieman kyllä aprikoin sitä lopullista ratkaisun paikkaa, mikä oli kirpputori.
    Siis hyvin "sisäänajetttu" on parempi kuin kokonaan käyttämätön.
    Mitä tästä kaikesta oikein opimmekaan?

    VastaaPoista
  5. Loistava yllätysmomentti, mahtava pakina.
    Mulla on ihan tuikitavallinen polkupyörä. Sillä on kyllä se etu verrattuna tuohon ihastukseesi, että pääsen eteenpäinkin. Nopeuskin n. 10km/h. Vilppulaankin, hih !
    Kohta polkaisen sen käyntiin , mennään ostamaan appelsiineja.

    VastaaPoista
  6. Aika paha shamani, minä jo luulin, että ...

    VastaaPoista
  7. Tosi hienosti etenevä tarina..jännitys-momentti loppuun asti. Siitäs saimme...mielikuvitusta..jees.

    VastaaPoista