Lisäystä edelliseen

 Kun edellisen kirjoitukseni julkaisin tuli pieneen mieleeni kirjoittaa pieni lisäys. Elän tietenkin tässä aika-pakka tilassa niinkuin kuka tahansa toinenkin ihminen. Asioitahan voi tarkastella egon kannalta ja suuren kokonaisuuden kannalta/ henkisyyden kannalta, mikä taas sieltäkin katsottuna on vain minun näkökantani.

    Olemmekohan niinkuin kameleontit? Täytyy vaihtaa väriä (mielipidettä) tilanteen mukaan? Jos ns. vaara uhkaa, täytyy soveltua ympäristöön, että ei tule huomatuksi. Mikä se vaara sitten on?
  Onko se pelko erilaisuudesta vai epätietoisudesta? Onko se syyllisyyden pelkoa, jota joskus tunnemme, tiedostamattamme edes mistä se johtuu?
  Kuinkahan moni meistä on löytänyt oman itsensä, sisimpänsä?
 Pitääköhän kameleontin taas vaihtaa väriä, ettei "hulluksi" leimattaisi?  Mikä on muuten hullu? Onko se poikkeava "normaalista" ja mikä on sitten ne "normit" jotka normaalit ovat asettaneet rajoituksille. Luovaa taieilijaa sanotaan monesti positiivisessa mielessä hulluksi. Muissa tapauksissa hullu on negatiivinen, jopa peloittava.
  Noh, kaikilla meillä on oma maailmamme. Kaikkia meitä myös tarvitaan. Aikaisemmin elämää prosessiin kuvailin. Voisi sitä jostakin lukemaani kiinteämpäänkin verrata. Se on kuin rappauslaasti. Kaikki hiukkaset siinä ovat erilaisia. Kaikkia kuitenkin tarvitaan kokonaisuuden kannalta, että se pysyy kasassa.

   Jos meiltä kysytään määritelmää elämästä, niin luulenpa jokaisella olevan ihan oma "kuvansa" ja määritelmänsä. Sehän se tekeekin tästä elämästä hulvattoman hauskan.