Luulen, että meille kaikille muodostuu elämässä tiettyjä rutiineita. On päivärutiineita ja pitemmän aikavälin rutiineita. No, rutiinithan on tapoja jotka toistuvat ns.automaattisesti ilman suurempia ponnisteluja ja ajatuksia.
Mielestäni rutiinit luovat tiettyä turvallisuuden tunnetta. Niistä poikkeaminen jo vaatii jonkinlaista muutosta. Mitä pitempiaikainen rutiini on, sen vaikeampi on siitä luopua. Esimerkiksi työelämästä eläkkeelle tai ennenaikaiseläkkeelle siirtyminen on tosi iso juttu. Muistan lapsuuden kaverini päätöksen pari vuotta sitten. Hän oli 40 v. ollut saman työnantajan palveluksessa ja jahkaili muutaman vuoden ennenaikais eläkkeelle siirtymisestä. Kun oli viimein päätöksen tehnyt, soitti samana päivänä minulle melkein itku kurkussa päätöksestään. Se ratkaisun teko on vaikeinta.
Muodostuuko ajatusmaailmammekin tietyistä turvallisuuden tuntuisista rutiineista? Pelkäämmekö muuttaa ajatusmallejamme? Uuden kohtaaminen tuntuu joskus "pelottavalta".
Itselläni on ns.päivärutiinit. Työelämässä kun ei enää mukana ole, jää aikaa paljon pohdintaan ja mietiskelyyn. Joskus tulee jopa hieman turhautunut olo. Silloin on syytä hieman pysähtyä ja tarkkailla tuntemuksen perussyytä. Oman mielensä ja ajatustensa tarkkailu on hyvästä. Kun yrittää elää nykyhetkessä, huomaa että juuri nyt, tällä minuutilla minulta ei puutu mitään.
Kiitollisuus elämää ja kanssaihmisiä kohtaan on asia joka minun tulisi muistaa.
Käyn kerran viikossa kansalaisopiston piirissä, missä luemme ja keskustelemme henkisistä asioista. Se antaa tiettyä harmoniaa elämääni. En näe myöskään ristiriitaa siinä, että käyn myös tanssimassa. Kulttuuri tapahtumissa myös silloin tällöin. Viimeksi perjantaina Lahden Sibeliustalolla Anneli Sarin ja Amadeuksen yhteis esiintymisessä.
Onkohan minulle muodostunut rutiiniksi, että olen vielä E-kontaktin jäsenenä? No, sieltä ei pitempiaikaista suhdetta ole löytynyt. Hyviä ystäviä kuitenkin.( ovatkohan itsetuntoni kohottajia??). Onkohan minulle muodostunut rutiiniksi yksinoleminen? Olen asunut eron jälkeen yksin kauemmin kuin asuin avioliitossa. Ei yksinasuminen tarvitse tarkoittaa yksinäisyyttä. Kaikkihan on mielestämme kiinni. Tärkeintä olla tasapainossa itsensä kanssa. Vain sillä tavoin voin antaa myös muille jotain. Heijastammehan ja vedämme puoleemme sitä, mitä olemme sisimmässämme.
No, tässä tuli pitkästä aikaa kirjoiteltua jotain asiaa ja vierestäkin. Puhutaan "perisynneistä".
Mielestäni ainoa "perisynti" on laiskuus. Ts.tehdä muutoksia elämässään ja ajatusmaailmassaan jos tuntee tyytymättömyyttä.
Nyt täytyy lopettaa ja valmistautua keilaamaan ystävän kanssa.
Kukaan ei ole liian vanha avartamaan rajojaan: sisäistä maisemaansa.
Maija Paavilaisen kirjasta "Aurinkoenergiaa"
Hei vaan pitkästä aikaa ! ;))
VastaaPoistaTaistelin tuota rutinoitumista vastaan ja tein elämäni vaikeaksi. Nyt pidän tiukasti kiinni olostani ja elostani, rutiinit tekevät siitä lempeän ja rauhaisan. Turvallisen. Kaikkea hyvää Sulle toivotan !
Työ pitää minua tietyissä arjen rutiineissa vielä tovin,mutta ajatuksen tasolla olen jo kovasti valmistautunut niitä muuttamaan.Ja keksinyt muutamia ihan mukavia uudistuksia elämääni..:)
VastaaPoistaShamani - ystäväni! Joskus, joinakin aamuina, kun jääkaapissa on vain valot, tai lehti ei ole aikataulussa, saan miltei infernaalisen hepulin!
VastaaPoistaNiin olen rutiineihin rutinoitunut.
Toivoisin voivani... mutta kun ne antavat sitä syvää turvallisuutta, toistuvuutta ja helppoutta elämään. Yritän kyllä kovasti, mutta olen vasta polkuni alussa..........
Tappava rutiini
VastaaPoistaElän aikataulu taskussa, kartta kädessä.
Suunnistan kiireen keskelle.
Aikarauta ranteessa
päivyri pöydällä.
Aamulla puuroa, kuppi kahvia ja pullaa,
sitten töihin, tapaamisiin, kokouksiin,
vierailulle, teatteriin, jumpalle, lehtien lukuun
ja television katselemiseen.
Yritän ajatella ennen nukahtamista.
Ei onnistu, en jaksa, en ehdi.
Kellään ei ole niin kiire kuin eläkeläisellä.
Saan hepulin.
Pysähdyn.
Revin kartat kappaleiksi, aikataulut hiutaleiksi
annan aikaa itselleni kuunnella
mitä todella tahdon.
Vaihdan puurot appelsiiniin
kahvit ja pullat yrttiteehen.
Väistän työt ja kokoukset sekä turhat kissanristiäiset.
Juoksen metsään ja haistan puuta
katson luonnon teatteria.
Unohdan kauniit ja rohkeat
luovun manipuloijista.
Piirrän uusia kuvia
luon uusia sanoja
en vain jonoon kauniisti
vaan henkeni pitimiksi
särkeäkseni tappavat rutiinit
anteeksi, tämä kirjoittamani runo nousi mieleeni ja pamautin tuohon. hyvin se vieläkin kuvaa taisteluani kaikkiea rutiinia vastaan. Aikataulut PAKKOPULLA<T AHDISTAVAT, AH VAPAUS ON IHANAA.
VastaaPoistahyvä kirjoitus, mulla on siinä pohtimista moneksi päiväksi. terveisin katri
On totta, että rutiinit luovat tiettyä turvallisuuden tunnetta. Meillä on kuitenkin tapana kantaa mielessämme myös negatiivisia asioita.Niistä olisi syytä luopua.Suuri Mestari on sanonut, että meidän tulisi uudestisyntyä. Käsitän asian niin, että mielemme tulisi uudistua päivittäin.Antaa anteeksi itsemme kautta negatiiviset asiat. Sillä eiväthän ne ole muualla kuin omassa mielessämme.Miksi kantaa niitä mukanaan?
VastaaPoistaTeoriassa kaikki on helpompaa. Kuitenkin, jos tutkiskelee mieltään ja antaa hyville ajatuksille tilaa, muodostuu niistä ajan mittaan rutiineita joista ei ole syytä luopuakaan.Ne antavat sitä todellista turvallisuuden tunnetta.
Niinpä! Nyt toit esille todelliset riippuvuuden kahleet. Pahin on anteeksi antamattomuus ja pyytämättä jättäminen. Itseämme me sikllä vain yleensä kiusaamme. Runoni oli tuota pinta rutiinia, aikatauluja . Nyt korostit sisäistä riippumattomuutta ja sen ymmärrän omalla tavallani, on vain yksi tie. Rakasta lähimmäistä kuten itseäsi ja siihen ei kuulu viha. Ellen vihaa itseäni. Luoja Jumalaa tulee rakastaa ylikaiken. Se taas tarkoittaa, armon ja sovituksen tilaa myös omassa mielessämme.
VastaaPoistaniin ajattelen en tiedä m ikä on parempi, itse vain kokenut, on helpottavaa , kun on sovussa itsensä kanssa. Mutta puhutaanko nyt enää riippuvaisuudesta? ehkä, miten sitä katsomme.
Veit jalat suustani shamani :-)
VastaaPoistaOlen nähnyt viime aikoina vain negatiivisia asioita ja ne, jotka ovat sen kohteeksi joutuneet, ovat kärsineet.
Nyt kuitenkin olen taas löytänyt iloisemmat asiat ja olen kuin uudestisyntynyt :D