tiistai 6. marraskuuta 2012

BYROKRATIAA JA RAHASTUSTA

   Aika moni meistä on jossakin elämänsä vaiheessa joutunut byrokratian jauhaviin rattaisiin. Viimeksi itse taistelin tuota näkymätöntä vastustajaa vastaan eläkeasiassani Ruotsin sairaskassaa vastaan. Sen taistelun voitin reilu vuosi sitten, kuuden vuoden sitkeän uurastuksen jälkeen.

   Tässä tarinassa kerron, miten minua "vedätettiin" Suomessa ajokorttiasiassani. Kun muutin Ruotsista takaisin Suomeen, kävin muutaman viikon kuluttua asumistaajamani poliisilaitoksen konttorissa tiedustelemassa ruotsalaisen ajokorttini vaihtamista suomalaiseen ajokorttiin. Sillä hetkellä pienessä toimistossa oli kiireitä ja minua kehoitettiin tulemaan myöhemmin uudelleen ennen ajokortin viimeistä voimassaolo päivää. Siihen oli useita vuosia aikaa.
   No, vuosien mittaan asia unohtui. Olin silloin vielä työelämässä mukana ja oli mukamas kiireitä.

   Sitten eräänä päivänä asia putkahti yht´äkkiä mieleeni. Viimeinen voimassaolopäivä oli ylittynyt viidellä päivällä. Menin poliisilaitoksen konttoriin ja ilmoitin tilanteen. Toimiston naisvirkailija ilmoitti:"Ei syytä huoleen". Kirjoitti minulle väliaikaisen ajoluvan leimoineen. Kehoitti tuomaan kaksi passikuvaa, lääkärintodistuksen sekä kahden henkilön allekirjoittaman todistuksen ajotaitoni säilymisestä.
   Nämä asiat hoidin seuraavana päivänä.

   Neljän päivän kuluttua sain puhelinsoiton poliisipiirin pääkonttorilta. Minulle ilmoitettiin, että minun tulisi palauttaa heille väliaikainen ajolupani sekä suoritettava sekä kirjallinen-että ajokoe uudelleen.
   Silloin alkoi mielessäni "tökkimään". Olin siis viidessä "ylimenopäivässä" hukannut sekä kirjallisen tietoni-että ajotaitoni ajokorttiasiassa. Valehtelin hukanneeni väliaikaisen ajolupani vaikka se oli autoni hansikaslokerossa. Uskalsin olla jo puhelimessa eri mieltä k.o asiassa ja sen myös selkeästi ilmaisin. Ehkä se oli virhe. Jotkut virkamiehet eivät vain suvaitse sitä, että heidän toiminnastaan ollaan eri mieltä tai sitä arvostellaan. Olin ilmeisesti päässyt "mustalle listalle".
   Soitin läheiseen, naapuripiirin poliisilaitokselle ja kerroin tilanteeni. Siellä ihmettelivät ja sanoivat vain kiltisti heidän toimintansa olevan erilaista. Lakihan on niinkuin se luetaan ja minulle se oli luettu rankasti. En kuitenkaan voinut peräytyä oman poliisipiirini käytännöstä.

   Asian etenemiseksi sain ajan katsastuskonttorille teoriakokeeseen. Kun aikoinani hankin ensimmäisen ajokorttini, suoritettiin teoriakoe kynällä ruksaamalla oikea vaihtoehto kysymyslomakkeissa.
   Nyt mennessäni katsastuskonttorille ja suoritettuani maksun, minulle osoitettiin kopin numero ja käskettiin avaamaan tietokone, sekä seurattava sen antamia ohjeita. En ollut siihen mennessä paljon tietokoneen kanssa tekimisissä ollut. No, koneen ohjeita noudattaen sieltä tuli kuvia autoilijan näkökannalta liikenteen eri tilanteissa. Oli melko lyhyen ajan sisällä "klikattava" oikea vaihtoehto. Liian pitkä miettimisaika tulkittiin vääräksi vastaukseksi. Hämmennyin ja "reputin".
   Viikon kuluttua sama uusiksi ja tietenkin taas uudelleen maksaen. Toisella kertaa onnistuin ja sain heiltä ajan vajaan kahden viikon kuluttua olevaan ajokokeeseen.

   Ennen ajokokeen uusintaa ajelin siskoni kanssa synnyinseudullemme Pohjanmaalle. 
   Ajokoe päivänä palasimme sieltä, joten olin ajanut päivän mittaan yli 400 km.  Omalla autollani ajoin ajokoepaikan läheisyyteen ja parkkeerasin autoni läheisen marketin parkkipaikalle. Kävelin sisään katsastuskonttoriin ja suoritin tarvittavan maksun. Tiskillä naisvirkailijalle maksua suorittaessani mainitsin kuuluvalla äänellä tulleeni suorittamaan ajokoetta ja lisäsin vielä, että ehkä ajotaitoni ei ole riittävä kun olen tänään ajanut vain reilut 400 km. Se olisi pitänyt jättää sanomatta, sillä hieman kauempana olevat "inssit" kuulivat sen.
   Hetken kuluttua tuli yksi insseistä, mainitsi nimeni ja että; Mennään!

   Hämmästykseni oli suuri, kun hän ulos päästyämme kysyi: "Missä se auto on?"  Minulle ei ollut kukaan ilmoittanut, että ajokoe suoritetaan omalla autolla. No, kävin hakemassa autoni läheisen marketin parkkipaikalta. Mielessäni pyöri kyllä kumma ajatus: Siis minä, ilman voimassaolevaa ajokorttia kyyditsen maksun edestä katsastusinsinööriä.
   Lähdin sitten ajamaan hänen osoittamaansa suuntaan. Ajo kesti n.15 min. ja matkan aikana hän ei puhunut muuta kuin suunnan kääntymiset ilmoittaen. Palasimme katsastusaseman parkkipaikalle ja luulin asian olevan ok. Järkytykseni oli suuri, kun hän parkkipaikalla autosta noustuamme ilmoitti: "Tule viikon kuluttua uusinta-ajoon!"
   Teinkö jonkin virheen ajon aikana? minä kysyin.
  - Et sinä varsinaista virhettä tehnyt, mutta kevyen liikenteen risteyskohdissa kuuluu olla varovaisempi, oli hänen vastauksensa. "Se on sinun mielipiteesi ja sinullahan on valta", sanoin.
Sitten astuin kaksi askelta lähemmäksi häntä ja silmiin tuijottaen kysyin: "Oletko SINÄ viikon kuluttua ajattamassa?"   Voi olla joku toinen, vastasi hän epäröiden ja käveli sisälle.

   Lähdin ajokortittomana ajelemaan 20 km:n päässä olevaan kotiini. Kyllä olisi Karpolla asiaa, mietin kotiin ajellessani. Harmi, että hänen ohjelmansa Tv:ssä oli lopetettu.

   Viikon kuluttua maksoin taas hyvän hinnan kun kyyditsin toista insinööriä, tällä kertaa hyväksyttävästi.

p.s. En muista tarkkaan, kuinka paljon rahaa kului ajokortin uusimiseen. Aika paljon kuitenkin.
  Ehkä tarinan opetus on: Älä aina ilmaise ääneen mielipiteitäsi valta-asemassa olevaa henkilöä kohtaan.
   Lieköhän se ensimmäinen ajoinssi ollut sama henkilö, joka vaati minua Ruotsista tuodun Volvon toimivia turvavöitä vaihdettavaksi, koska niissä ei ollut EU, eikä SF merkintää. Tämä tapahtui kun autoni rekisteröitiin Suomeen.

5 kommenttia:

  1. Taisitpa tehdä virheen.
    Kyseenalaistithan viranranhaltijan päätösvallan.
    Hänen toimivaltansa oikeellisuuden.
    Siitä suuttumus.

    Oliko muuten mies vai nainen.

    Saatoit myös törmätä narsistiseen, heikolla itsetunnolla varustettuun, tarkasti avovallasta
    ja siitä ehdottomasti kiinnipitävään tyyppiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miespuolinen oli. Hänellä ehkä oli huono päivänsä ja halusi sen virka-asemallaan "kostaa" minulle.

      Poista
  2. Ajoitko vasenta puolta, suomalaiset inssit varmaan kyttäs tätä.
    Kafkamaisen opettavainen tarina, kun ei vaan sattuisi omalle kohdalleni. Minllakin on turhan usein vaikeuksia pitää suuri suuni kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se ihmetyttää, kun etukäteen tiedostin juuri nuo kevyen liikenteen risteykset ja ajoin miltei extra varovaisesti niihin tultaessa.
      Aivan ilmeisesti hän oli jo päätöksensä tehnyt ennen ajoa kun sisällä suutani auoin.
      Aika ihmeellistä, että kukaan ei kieltänyt minua ajamasta, vaikka minulle puhelimessa sanottiin, että väliaikainen ajolupa ei ole voimassa.

      Poista
    2. Voi herranen aika, aivan uskomatonta hommaa ja todellakin rahastusta. Tietokoneveikkaus on vähän toista luokkaa kuin se raksirutuun systeemi, harkinta-aikaakin saattoi olla silloin ehkä vähän enemmän.

      Poista