Nyt kesällä joinakin päivinä olen mielenkiinnolla kuunnellut "äänikortti" ohjelmapätkän. Siinä jostakin kaupungista joku kertoo taustaäänien kera lyhyen kuvauksen paikkakunnan senhetkisestä "näkymästä" sopivasti historialla maustettuna.
Siitä sain mieleeni ajatuksen "katsastaa" oman arkipäiväni tapahtumia.
Muutaman neliömetrin pihani olen muokannut mieleisekseni niiden nejäntoista vuoden aikana, jotka olen tässä asustellut. Kukkapenkit aukeavat molempien naapureiden rajoja vasten. Neljä vuotta sitten rakensin puuaidat harvalla ristikolla varustettuna molemmille rajoille (enemmän tilaa vievien) punaruusuaitojen tilalle. Villiviiniköynnökset aitoihin johdateltuina antavat sopivan pehmeän suojan reviiriini.
Pylvästuija, puun mutoiseksi typistämäni sireni, reilu metrin korkuinen kuusen kanto, jonka ympäri kiemurtelee kauniskukkainen kärhämö, kivi (haettu läheiseltä soramontulta) kannattelee pientä koria kesäkukkineen, erivärisillä kivillä päällystetty pieni suihkulähde.Lisäksi n.kolmen metrin korkeudelta katkaistu lehtikuusi tuuheine oksineen toisen kukkapenkin reunalla. Toissa talvena minun piti lehtikuusen latvasta napsaista yli kaksi metriä pois. Nytkin sksyllä täytyy oksistoa typistää. Se toimii talvella lintujen ruokintapaikkana, siksi sitä en halua kokonaan poistaa.
Seinustalla laatoituksella; pöytä, kaksi tuolia ja kolmantena lepotuoli.
Tällainen on pihani ja viihdyn siellä miettien, unelmoiden ja luontoa ihaillen seuraten.
Taloyhtiön hankkima orapihlaja-aita rajoittaa ja suojaa tiellä/kadulla kulkevalta liikenteeltä. Liikenne tiellä ei ole kovin vilkasta eikä meluisaa. Kesällä lehdet suojaavat ja rajoittavat näkyvyyttä. Tänäänkin perjai-iltana on kiva tulla saunan jälkeen ilkosillaan istuskelemaan kuunnellen radion puhelinlangat ohjelmaa ja nauttimaan luultavasti tämän kesän viimeisistä lämpöisistä illoista.
Kerran kesällä istuskellessani pihallani siili kömpiytyi suihkulähteeni vierellä olevan keramiikkasen keinosiilen ja kilpikonnan viereen. Tutkiskeli keinosiiltä ja "piratiksi" todeten jatkoi matkaansa naapurin puolelle.
Harvakseltaan kulkevat autot erottuvat aidan läpi epämääräisinä hahmoina. Jalankulkijoita, useinmiten koiran ulkoiluttajia, kulkee silloin tällöin ohi. Mopopojat ärsyttävät joskus kovaäänisine kulkupeleineen.
Junarata itään sijaitsee n.150 m:n etäisydellä. Vuorokaudessa junia menee monia kumpaankin suuntaan. Joskus niitä ei huomaa ollenkaan. Toisinaan taas, varsinkin pitkät raskaat tavarajunat, ovat suureksi häiriöksi. Esim.kun kuuntelen mielenkiintoista radio-ohjelmaa, kiroan ne "hornan tuuttiin". Ovat tunkeutuneet "minun maailmaani" häiriköimään. Samoin raskaassa soralastissa kulkevat kuorma-autot viedessään lastiaan radan varrelle rakennettavaan äänisuojavalliin.
Tien toiselle puolelle reilun sadan metrin päähän aloitettiin rakenamaan kahta uutta rivitaloa. Pohjatöitä raivaavien koneiden ääni häiritsee myös.
Miksi ei kysytty minulta, saako siihen rakentaa?
On hyvä huomata tällaisia asioita pohtiessa ja kirjoittaessa, miten paljon oma mielentila "vaikuttaa" ympärillä tapahtuvien asioiden huomioimiseen. Jos olen tasapainossa itseni kanssa, ympärillä olevia häiriötekijöitä on tuskin olemassakaan.
Äsken toinen seinänaapurini ( 3v. naapurina) kävi hakemassa viimeisiä tavaroitaan asunnostaan. Vähän yli nelikymppinen "viikonloppuisä" löytänyt uuden asuinkumppanin ja muuttaa toiselle paikkakunnalle. Hieman haikein mielin katselin hänen touhujaan, kuitenkin iloisena hänen valinnastaan. Hänen kanssaan syntyi monesti antoisia keskusteluja ulkona samaan aikaan tupakoidessamme.
Myös joka toinen viikonloppu hänen 7- ja 5 vuotiaat lapsensa toivat mukavaa piristystä muuten melko lapsettomaan ja rauhaisaan rivitaloyhteisöön.
Nykyään harvemmin kuulee yhteispihan puolelta edes maton tamppausta. Aikaisemmin naapuritalon isännän "matonpiiskaus" klo.7 perjantai aamuna oli viikonlopun alkamismerkki. Terveyssyistä tämä ääni on lakannut kuulumasta.
Joskus huomaan, että melkein aina täytyy olla jotakin ääntä kuuluvilla. Televisiokin usein auki vaikka ei sitä katselisikaan. Onko se nykyajan elämänmenoon kuuluvaa touhotusta, johon olen mennyt mukaan?
Aloitan kyllä päiväni aamukahvilla ja lukemalla Eileen Caddyn kirjasta "Ovi sisimpääni" päivän tekstin. Aamutelevisiota katselen ja pian menen "läppärille" katsomaan postin sekä samakasan kuulumiset.
Aamu Tv.ssä on paljon ajankohtaisohjelmaa. Nykyään se vain on kovin epävarmaa ja niinkuin uutiset yleensä kovin negatiivistä.
Olisikohan tyynempi mieli, jos ei kaikkea negatiivisuutta seuraisi?
Omasta tahdosta ja halustahan se on kiinni ja siksi nyt yritän olla positiivisuutta tulvillaan.
