"Joulun merkki on tähti, valo pimeydessä.Älä näe sitä ulkopuolellasi, vaan näe se loistamassa sisälläsi olevassa Taivaassa ja hyväksy se merkkinä siitä, että Kristuksen aika on tullut. Hän tulee eikä vaadi mitään. Hän ei pyydä keneltäkään minkäänlaisia uhrauksia. Hänen Läsnäolossaan koko uhrautumisen ajatus menettää täydellisesti merkityksensä. Sillä Hän on Jumalan asuinsija. Eikä sinun tarvitse tehdä muuta kuin kutsua sisään Hänet, Joka jo on siellä, toteamalla että Hänen asuinsijansa on Yksi ja että mikään Hänen Ykseydelleen vieras ajatus ei voi oleilla siellä Hänen kanssaan."
Yllä oleva teksti on suora kirjoitus "Ihmeiden Oppikurssista".
Olen asunut 13 vuotta nyt Suomessa Ruotsista paluumuuton jälkeen. Tähän saakka toinen lapsistani tai joskus molemmat ovat olleet jouluaaton luonani. Nyt tulee Joulu, jolloin kumpikaan ei tule luokseni jouluna.
En missään nimessä tunne itseäni yksinäiseksi siitä huolimatta. Olen vilpittömästi iloinen, että haluavat viettää äitinsä luona Joulun.
On hyvä hiljentyä itsekseen Joulun sanomaa tutkien. Aattona tosin on pyydetty siskon perheen luokse syömään. Minulle tulee Joulun tuoksu, kun kinkun aaton aattoiltana myöhään paistan uunissa. Aattona iltapäivällä kirkossa käynti ja joulusauna. Joululaulujen kuuntelu tietenkin.
Useimmat meistä herkistyvät Joulun aikana ja mieli on hyvä. Tulee mieleen joululaulun sanat:"Oi, jospa ihmisellä ois' joulu ainainen". Siinä mielessä, ettei se pahansuopaisuus ja ilkeys nostaisi päätään.
Hieman kyllä mietityttää Juicen "Sika" laulun sanat kinkkua syödessä, että "ihminen on sitä, mitä syö".
No, en anna sen tunnelmaa häiritä. Jos itselleen hyvän joulumielen saa jo ennen juhlaa, voi sitä tietenkin jakaa joulukorteilla ja tekstiviesteillä ystäville. Hyvää pitää kierrättää ja sillä tavoin laajentaa hyvää oloa. Pahaan pitäisi pystyä suhtautumaan välittämättä siitä ja "katsoa läpi sormien" ja sillä tavalla antaa itsensä kautta anteeksi. Yleensä ilkeys palautuu lähettäjälleen takaisin. Yleensä olemme kuitenkin alttiita ja haavoittuvaisia ja egomme pyrkii vahvistamaan itseään sanomalla sen "viimeisen sanan". Ei myöskään aina ole helppo ymmärtää, että "hyökkäykset" toista vastaan ovat "rakkauden pyyntöjä".
Pysyttelemällä poissa ruuhkakaupoista välttää myös sen valtavan kaupallisuuden joulun tiimoilta. Jo kaksi kuukautta sitten kysyessäni miniältäni joululahjoista (heidän kahden poikansa) suhteen, tulin iloiseksi hänen vastauksestaan:Kiitos, ei mitään. Ja selitys, että pojilla on vaatteita tarpeeksi ja leluja liikaakin. Asia siltä osin selvä. Meidän aikuisten kesken on jo pari vuotta sitten lopetettu lahjojen vaihto.
Lopuksi meille kaikille Hyvää ja Rauhaisaa Joulua!
maanantai 20. joulukuuta 2010
lauantai 4. joulukuuta 2010
Lääkkeet vai uskomukset
Eilen illalla saunassa ollessani mietin jälleen kerran kuinka paljon itse voimme vaikuttaa terveytemme tilaan. Minulla on huono verenkierto alaraajoissa( siis kahdessa,heh,heh). Olen ottanut tavakseni liotella jalkojani saunomisen yhteydessä vedessä.Kaksi paljua; toisessa jääkylmää ja toisessa mahdollisimman kuumaa. Vuorotellen kummassakin. Kylmän veden ajattelen avannossa käynnin etuja tuovan.Laiska kun olen, ei tarvi mennä avantoon. Muutama vuosi sitten kokeilin kyllä sitäkin. Ihan selvästi olen huomannut vesihoidon parantaneen jalkojen verenkiertoa.
Kolmisen vuotta sitten minulle määrättiin kolestroli lääkkeet. Söin niitä ja kun ei sanottavaa apua tullut määrättiin vahvempia. Lihakseni kovettuivat kivikoviksi ja verenkierto raajoissa luonnollisesti vain estyi entisestään. Alkukesästä jätin kolestrolilääkkeet omavaltaisesti pois. Kävin tosin tutkimuksissa senjälkeen. Hieman arvot koholla mutta mielipiteeni ja kokemukseni kuultuaan, ei lääkäri vaatinut lääkityksen jatkamista.
Siis rahastuksen makua-humpuukia. Muka hyvää ja huonoa kolestrolia. Eihän näin hyvällä miehellä voi ollakaan kuin hyvää kolestrolia. Tänään ovat jalkalihakseni huomattavasti pehmeämmät.
Jotkut sanovat, että kaikki sairautemme ovat itse aiheutettuja ja juontuvat henkisestä huonovointisuudesta. Luettuani Caroline Myss'n kirjoja olen paljolti samaa mieltä. Lääketiede puhuu geeniperimästä ja selittää sitä kautta sirautemme. Suuremman kokonaisuuden kannalta ja oman tuntemuksen/ vakaumuksen kannalta ajatellen, on myös tarkoitus minkälaiseen perheeseen, yhteisöön tässä inkarnaatiossa olen tullut.
Henkisen tilan vaikutuksesta fyysisiin sairauksiin, on minulla konkreettisia henkilökohtaisia kokemuksia. Reilut kuusi vuotta sitten olin kolmen kuukauden kurssilla aikuiskoulutus keskuksessa. Minulla oli yli kaksi vuotta kestänyt hyvä ihmissuhde sekavassa vaiheessa. Meillä oli jäljellä ns.riippuvuussuhde, eikä asioita oltu vielä selvitelty lopullisesti. Se vaivasi ja jäyti mieltäni. Sen kolmen kuukauden aikana minulle puhkesi ensin vyöruusu. Kun se lääkityksen avulla parani, pian senjälkeen oli punajäkälän vuoro. Selviä mielestä johtuvia sirauksia.
On vain niin, että jos lääkäri jotenkin fyysisissä oireissa viittaa jotenkin psyykeeseen, useimmat meistä "loukkautuvat". Kuulee helposti sanottavan,"että hulluna minua pitävät".
Hieronta-akatemiassa ollessa piti lukea myös kehon anatomiaa. Ei paljon, mutta sen verran, että huomasi miten hieno luomus kehomme on. Mitkään tietokoneet eivät vedä sille vertoja.
Mielen voimasta kirjoitin aikaisemmin. Se pätee myös kehon osalta. Kun jokin tilapäinen kipu/sairaus on meissä ja mietimme sitä koko ajan - se tuntuu koko ajan. Kun jotain hauskaa,kivaa, mielenkiintoista ilmaantuu, menee pitkiä aikoja ettemme edes tiedosta kipua. Se saattaa jopa hävitä kokonaan.
On tehty tutkimuksia, joissa osalle potilaista on johonkin vaivaan syötetty ns. oikeita lääkkeitä ja osalle "lumelääkkeitä". Tulokset ovat olleet lähes yhtä hyviä. Siis uskomuksella/ uskolla on se voima. Samantyylisiä kokeita on myös tehty operaatioissa. Esim. polvileikkauksessa on potilas nukutettu, tehty leikkaushaava mutta mitään muuta toimenpidettä ei suoritettu. Näiden potilaiden kohdalla on paraneminen vaivasta lähes yhtä suuri prosenteissa kuin sellaisten, joille "varsinainen operointi" oli suoritettu. Mistä johtuu? - Mielen voimasta, uskomuksesta.
Nykyään ilmaantuu yhä merkillisempiä sairauksia mistä ennen ei tiedetty mitään. Sanotaan, että lääketiede on mennyt eteenpäin ja aina ne sairaudet on olleet. Itse kallistuisin sille kannalle, että koko maapallon ravintoketju on niin paljon muuttunut lisäaineiden,geenimanipoloitujen ja säilöntä aineiden myötä. Nämä aiheuttavat kehossamme eri sairauksia. Ne sisältävät aineita, joita kehomme ei tarvi ja jäävät "myrkkyinä" kehoomme. Tarvitaan monta sukupolvea, ennenkuin geenimme tottuvat ja hyväksyvät tämän. - Luontaistuotteet, luontaislääkitys!
Stressi on yksi pahimmista sairauksien aiheuttajista. Ja taas tulee mielen voima esiin. Stressistä aiheutuvat sairaudet puhkeavat eri tavoin eri ihmisillä.
Ohhoh, ompas tullut turhan pitkä puntarointi.
Stressitöntä, mielekästä viikonloppua!
Kolmisen vuotta sitten minulle määrättiin kolestroli lääkkeet. Söin niitä ja kun ei sanottavaa apua tullut määrättiin vahvempia. Lihakseni kovettuivat kivikoviksi ja verenkierto raajoissa luonnollisesti vain estyi entisestään. Alkukesästä jätin kolestrolilääkkeet omavaltaisesti pois. Kävin tosin tutkimuksissa senjälkeen. Hieman arvot koholla mutta mielipiteeni ja kokemukseni kuultuaan, ei lääkäri vaatinut lääkityksen jatkamista.
Siis rahastuksen makua-humpuukia. Muka hyvää ja huonoa kolestrolia. Eihän näin hyvällä miehellä voi ollakaan kuin hyvää kolestrolia. Tänään ovat jalkalihakseni huomattavasti pehmeämmät.
Jotkut sanovat, että kaikki sairautemme ovat itse aiheutettuja ja juontuvat henkisestä huonovointisuudesta. Luettuani Caroline Myss'n kirjoja olen paljolti samaa mieltä. Lääketiede puhuu geeniperimästä ja selittää sitä kautta sirautemme. Suuremman kokonaisuuden kannalta ja oman tuntemuksen/ vakaumuksen kannalta ajatellen, on myös tarkoitus minkälaiseen perheeseen, yhteisöön tässä inkarnaatiossa olen tullut.
Henkisen tilan vaikutuksesta fyysisiin sairauksiin, on minulla konkreettisia henkilökohtaisia kokemuksia. Reilut kuusi vuotta sitten olin kolmen kuukauden kurssilla aikuiskoulutus keskuksessa. Minulla oli yli kaksi vuotta kestänyt hyvä ihmissuhde sekavassa vaiheessa. Meillä oli jäljellä ns.riippuvuussuhde, eikä asioita oltu vielä selvitelty lopullisesti. Se vaivasi ja jäyti mieltäni. Sen kolmen kuukauden aikana minulle puhkesi ensin vyöruusu. Kun se lääkityksen avulla parani, pian senjälkeen oli punajäkälän vuoro. Selviä mielestä johtuvia sirauksia.
On vain niin, että jos lääkäri jotenkin fyysisissä oireissa viittaa jotenkin psyykeeseen, useimmat meistä "loukkautuvat". Kuulee helposti sanottavan,"että hulluna minua pitävät".
Hieronta-akatemiassa ollessa piti lukea myös kehon anatomiaa. Ei paljon, mutta sen verran, että huomasi miten hieno luomus kehomme on. Mitkään tietokoneet eivät vedä sille vertoja.
Mielen voimasta kirjoitin aikaisemmin. Se pätee myös kehon osalta. Kun jokin tilapäinen kipu/sairaus on meissä ja mietimme sitä koko ajan - se tuntuu koko ajan. Kun jotain hauskaa,kivaa, mielenkiintoista ilmaantuu, menee pitkiä aikoja ettemme edes tiedosta kipua. Se saattaa jopa hävitä kokonaan.
On tehty tutkimuksia, joissa osalle potilaista on johonkin vaivaan syötetty ns. oikeita lääkkeitä ja osalle "lumelääkkeitä". Tulokset ovat olleet lähes yhtä hyviä. Siis uskomuksella/ uskolla on se voima. Samantyylisiä kokeita on myös tehty operaatioissa. Esim. polvileikkauksessa on potilas nukutettu, tehty leikkaushaava mutta mitään muuta toimenpidettä ei suoritettu. Näiden potilaiden kohdalla on paraneminen vaivasta lähes yhtä suuri prosenteissa kuin sellaisten, joille "varsinainen operointi" oli suoritettu. Mistä johtuu? - Mielen voimasta, uskomuksesta.
Nykyään ilmaantuu yhä merkillisempiä sairauksia mistä ennen ei tiedetty mitään. Sanotaan, että lääketiede on mennyt eteenpäin ja aina ne sairaudet on olleet. Itse kallistuisin sille kannalle, että koko maapallon ravintoketju on niin paljon muuttunut lisäaineiden,geenimanipoloitujen ja säilöntä aineiden myötä. Nämä aiheuttavat kehossamme eri sairauksia. Ne sisältävät aineita, joita kehomme ei tarvi ja jäävät "myrkkyinä" kehoomme. Tarvitaan monta sukupolvea, ennenkuin geenimme tottuvat ja hyväksyvät tämän. - Luontaistuotteet, luontaislääkitys!
Stressi on yksi pahimmista sairauksien aiheuttajista. Ja taas tulee mielen voima esiin. Stressistä aiheutuvat sairaudet puhkeavat eri tavoin eri ihmisillä.
Ohhoh, ompas tullut turhan pitkä puntarointi.
Stressitöntä, mielekästä viikonloppua!
torstai 2. joulukuuta 2010
MIELEN VOIMA
Käsityskykyni mukaan täällä aika-paikka tilassa mielellä on suurin voima. Mieli synnyttää ajatuksen, joka johtaa tekoihin. Joskus teot ( myös kirjoittaminen ja puhuminen) ovat hyökkääviä, joskus puolustavia, harvemmin täysin neutraaleja.
Sanonta, että on niin monta mieltä kuin miestäkin, pitää paikkansa. Kaikilla meillä on oma mieli ja projisoimalla sen avulla muodostamme jokainen oman maailmamme. On selvää, että en voi olla kaikille "mieliksi" juuri sen takia. Viisaammat sanovat, että kun minua ärsyttää toisessa henkilössä jokin piirre, näen hänessä oman "pimeän", tiedostamattoman vikani.
Henkiseltä kannalta katsottuna on olemassa vain yksi ISO mieli, josta oma mielemme luulee olevansa erossa. Kun yritän tarkastella mieltäni ja sen monimutkaisia kiemuroita, on minusta sekin jo edistystä kun osaan tarkkailla sitä. Jos se lähtee vaeltelemaan sopimattomiin kohteisiin ja sitä kautta tekoihin, voin pysäyttää sen eikä huonot teot toteudu.
Ei tarkoita, etteikö mielikuvituksille ja unelmille olisi tilaa jos mieltään tarkkailee. On päinvastoin vaarallista jos mieli alkaa pyöriä liian pientä ympyrää jonkin vähäpätöisen asian ympärillä.
Yksin kun oleilee tulee tällaisia asioita pähkäiltyä. Kun kirjoittelen ajatuksiani näkyvään muotoon, niillä ikäänkuin yritän "vahvistaa" omaa katsantokantaani. Teoriassa kaikki on helpompaa. Jos osaisin hallita täysin mieleni olisin tupakanpolton pystynyt jo lopettamaan.
Siihen ei auttanut edes hypnoosi. Heräsin kesken hypnoosin ja hypnologi sanoi näkeväni aurassani shamanismia. Shamaanihan ei mielellään anna toisen johdatella itseään.
Tiedotusvälineillä on suuri osuus ja vaikutus mieleemme. Usein se on vielä negatiiviseen suuntaan. Esim.uutislähetyksissä kuullaan pelkkiä negatiivisia asioita. Ikäänkuin maailmassa ei tapahtuisi mitään hyvää. Mitkään hyvät asiathan eivät ylitä edes uutiskynnystä.
Yhdellä mielellä on iso voima. Kun monta mieltä yhtyy on kollektiivisuudella valtava voima. Valitettavasti se kollektiivisen voiman yhdentyminen usein johtaa pahoihin tekoihin. Historiasta näitä esimerkkejä löytyy ja lähinnä mieleen tulee Hitlerin hirmuteot. Hän ei tehnyt niitä yksin.
Joskus luin ajatuksen huolettomuudesta. "Miksi olla huolissaan asioista, joille ei mitään mahda? Miksi siis olla niistä huolissaan? - Miksi olla huolissaan asioista, joille jotakin voi tehdä? Miksi siis niistäkään huolestua? Itsekästäkö? Ei, käsittääkseni. Vaikka pidetään yleensä kovana ellei tunne sääliä ja ns.samaistu johonkin ikävään asiaan tai tapahtumaan mikä toiselle on käynyt. Mitä se auttaa? Kun pyrin pitämään mieleni tasapainossa ja olemaan itseni kanssa "sinut", heijastan automaattisesti sitä ympäristööni( niinkuin tietenkin kaikki muutkin). Siinä on jo sitä mielen voimaa.
Kaikilla meillä on oikeus omaan itseemme ja mieleemme. Olkaamme siis tasapainossa itsemme kanssa, positiivisesti ajatellen ja hyväksynnällä. Luovuttamalla pois negatiiviset tunteet ja muistot mielestämme.
Armollista adventti aikaa kaikille meille!
Sanonta, että on niin monta mieltä kuin miestäkin, pitää paikkansa. Kaikilla meillä on oma mieli ja projisoimalla sen avulla muodostamme jokainen oman maailmamme. On selvää, että en voi olla kaikille "mieliksi" juuri sen takia. Viisaammat sanovat, että kun minua ärsyttää toisessa henkilössä jokin piirre, näen hänessä oman "pimeän", tiedostamattoman vikani.
Henkiseltä kannalta katsottuna on olemassa vain yksi ISO mieli, josta oma mielemme luulee olevansa erossa. Kun yritän tarkastella mieltäni ja sen monimutkaisia kiemuroita, on minusta sekin jo edistystä kun osaan tarkkailla sitä. Jos se lähtee vaeltelemaan sopimattomiin kohteisiin ja sitä kautta tekoihin, voin pysäyttää sen eikä huonot teot toteudu.
Ei tarkoita, etteikö mielikuvituksille ja unelmille olisi tilaa jos mieltään tarkkailee. On päinvastoin vaarallista jos mieli alkaa pyöriä liian pientä ympyrää jonkin vähäpätöisen asian ympärillä.
Yksin kun oleilee tulee tällaisia asioita pähkäiltyä. Kun kirjoittelen ajatuksiani näkyvään muotoon, niillä ikäänkuin yritän "vahvistaa" omaa katsantokantaani. Teoriassa kaikki on helpompaa. Jos osaisin hallita täysin mieleni olisin tupakanpolton pystynyt jo lopettamaan.
Siihen ei auttanut edes hypnoosi. Heräsin kesken hypnoosin ja hypnologi sanoi näkeväni aurassani shamanismia. Shamaanihan ei mielellään anna toisen johdatella itseään.
Tiedotusvälineillä on suuri osuus ja vaikutus mieleemme. Usein se on vielä negatiiviseen suuntaan. Esim.uutislähetyksissä kuullaan pelkkiä negatiivisia asioita. Ikäänkuin maailmassa ei tapahtuisi mitään hyvää. Mitkään hyvät asiathan eivät ylitä edes uutiskynnystä.
Yhdellä mielellä on iso voima. Kun monta mieltä yhtyy on kollektiivisuudella valtava voima. Valitettavasti se kollektiivisen voiman yhdentyminen usein johtaa pahoihin tekoihin. Historiasta näitä esimerkkejä löytyy ja lähinnä mieleen tulee Hitlerin hirmuteot. Hän ei tehnyt niitä yksin.
Joskus luin ajatuksen huolettomuudesta. "Miksi olla huolissaan asioista, joille ei mitään mahda? Miksi siis olla niistä huolissaan? - Miksi olla huolissaan asioista, joille jotakin voi tehdä? Miksi siis niistäkään huolestua? Itsekästäkö? Ei, käsittääkseni. Vaikka pidetään yleensä kovana ellei tunne sääliä ja ns.samaistu johonkin ikävään asiaan tai tapahtumaan mikä toiselle on käynyt. Mitä se auttaa? Kun pyrin pitämään mieleni tasapainossa ja olemaan itseni kanssa "sinut", heijastan automaattisesti sitä ympäristööni( niinkuin tietenkin kaikki muutkin). Siinä on jo sitä mielen voimaa.
Kaikilla meillä on oikeus omaan itseemme ja mieleemme. Olkaamme siis tasapainossa itsemme kanssa, positiivisesti ajatellen ja hyväksynnällä. Luovuttamalla pois negatiiviset tunteet ja muistot mielestämme.
Armollista adventti aikaa kaikille meille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)